Työnhaku on äärimmäisen epäkiitollinen laji. Käytännössä ei ole mitään merkitystä sillä, oletko jossakin haussa toinen vai sadas, jos vain yksi valitaan tehtävään. Joulukuussa pääsin eräässä haussa neljän ”parhaan” joukkoon. Tiedän sen siitä, että haastattelussa kerrottiin, että neljä hakijaa haastateltiin. En kuitenkaan tullut valituksi.
Sen pitäisi varmaan jollakin tavalla hivellä itsetuntoa, kun on päihittänyt ehkä kymmeniä tai satoja muita hakijoita. Pettymys on kuitenkin katkera. Lisäksi hakuprosessit ovat usein kaikkinen hakemuksineen, ehkä useampine hakukierroksineen ja joskus jopa ennakkotehtävineen aika raskaita prosesseja. Tuntuu vähän siltä, kuin kiipeäisi kaivon pohjalta kohti valoa, ja juuri kun on melkein ulkona, ote lipeää. Seuraavaksi löytää itsensä taas sieltä, kaivon pohjalta.
Tällä hetkellä minulla on menossa haku, jossa olen viiden haastatteluun valitun joukossa. Toivon saavani työn ja tiedän pettyväni, jos en saa sitä. On kuitenkin hyvin mahdollista, etten saa. Mutta oli miten oli, minun on pakko uskoa, että jossain vaiheessa, jollakin tavalla, päivä paistaa vielä sinne kaivon pohjallekin.
Haahuilija - työtön luuseri avautuu 
Hei! Löysin juuri blogisi pohtiessani sitä, miten oma huono itsetuntoni vaikuttaa työnhakuuni.
Mielestäni blogiteksteissäsi kiteytyy samat ajatukset kuin ne joita itsekin käyn läpi ja olen jo vuosien ajan käynyt aina joutuessani työnhakuprosessin eteen. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, ja toivottavasti projektisi jossain vaiheessa saa paremman käänteen. Siinä voi mennä pitkä aika ja monta itkuista yötä ennenkuin löytää tasapainon. Koita kuitenkin muistaa että työttömyys on rakenteellista, ei henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuvaa. Tällä hetkellä ei vain ole tarpeeksi töitä kaikille, jos yksi löytää työpaikan jää joku muu vaille, se ei ole kummankaan yksilön syytä vaan olosuhteiden seurausta, kun kaikille ei riitä paikkoja.
TykkääTykkää
Hei, kiitos kommentistasi. Tiedän etten ole tämän asian kanssa yksin. Työnhaussa onnistumisessa on kyse niin monien yksityiskohtien summasta, ja siinä tarvitaan myös aika paljon tuuria. Ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että jossain vaiheessa onni vielä kääntyy. Uskon kuitenkin, että en näe asioita niin mustavalkoisina, kuin jos olisin helposti saanut vakituisen työpaikan heti ensi yrittämällä. Tiedän, että itseluottamuksen puute vaikuttaa myös paljon. Työttömyys ja ikävät kokemukset työelämässä ovat heikentäneet itseluottamustani edelleen, ja työttömänä voi olla vaikea saada onnistumisen kokemuksia samalla tavalla kuin ehkä työelämässä saisi. Valitettavasti yleinen ilmapiiri on vielä aika työtöntä syyllistävä.
TykkääTykkää