Kilometritehdas saa vielä odottaa

Kävi kuitenkin niin, että viime torstaina, jonka oli (jälleen kerran) määrä olla viimeinen työpäiväni, esimies tuli puolta tuntia ennen kuin minun oli tarkoitus laittaa kamat lopullisesti kasaan, että ”mitä jos jatkaisit vielä kolme viikkoa?”. Hyvä uutinen, oikein hyvä. Ymmärrän myös, että koska kysymys on isosta organisaatiosta, pyörät eivät pyöri kovin nopeasti, ja kaikki on kovin byrokraattista. Joka tapauksessa, kolme viikkoa vielä töitä, tekee mannaa rahatilanteelle. Vaikka palkka ei ole kovin suuri, ei itseasiassa paljon enempää kuin työttömyyskorvaus, mutta koska ansiosidonnaisesta päivärahasta menee veroa 25%, ja palkan veroprosentin saa paljon pienemmäksi, jää käteen kuitenkin enemmän.

Oma lukunsa onkin sitten sosiaaliset vaikutukset. Olen näiden viikkojen aikana tutustunut ihmisiin, joihin todennäköisesti tulee pidettyä yhteyttä jatkossakin. Ylipäätään se, että voi aamulla lähteä töihin, tekee hyvää. Työttömän identiteetti istuu tiukassa, varsinkin kun tiedän aika varmaksi, että muutaman viikon päästä työttömyys odottaa taas. Tuntuu kuitenkin hyvältä huomata pärjäävänsä töissä siinä kuin muutkin ja pystyvänsä esimerkiksi ratkaisemaan itsenäisesti eteen tulevia ongelmia.

espa

Työttömästä pätkätyöläiseksi ja takaisin

Huomenna on viimeinen työpäiväni. Näillä näkymin, tällä erää. Sen viimeisen työpäivän on tosin pitänyt olla jo muutamaan otteeseen, työsopimuksia on alle kahden kuukauden aikana tehty kai neljä. En valita, työpätkä jonka piti kestää alun alkaen kaksi viikkoa, on kestänyt lähemmäs kaksi kuukautta. Se osoittaa ainakin sen, ettei niiden lyhyidenkään työpätkien suhteen välttämättä kannata nirsoilla, ne voivat aina poikia jotakin.

InstagramCapture_55e851b7-8a48-4e6e-b792-bd635d5565c3

Toisaalta koen vähän kuluttavaksi sen, että olen voinut suunnitella elämääni kerrallaan ehkä viikon eteenpäin. Tällä ja viime viikolla olen tehnyt ylitöitä, kun niitä on pyydetty tekemään. Tai on sanottu, että niitä on ”mahdollisuus tehdä”, mutta minä yritän tietysti olla mahdollisimman hyvä työntekijä. Miksi? Mitä paremmin ja nopeammin teen työni, sen pikemmin tulee lämmintä kättä, joten onko se sen arvoista?

Samalla, kun teen niitä yksitoistatuntisia päiviä, pitäisi tietysti hakea uusia työpaikkoja. Ylihuomisesta lähtien olen nimittäin taas työtön. Jotenkin tällaisten pätkätöiden jälkeen usein muistuu mieleen sanonta ”Kiittämättömyys on maailman palkka”. Tuntuu nimittäin siltä, että on samantekevää, miten hyvin työnsä on tehnyt.

Vakituiset työtoverini odottavat projektin loppumista ja jossakin sen jälkeen siintävää lomaa. Mutta työttömällä ei ole lomia. Minulle projektin loppuminen tarkoittaa vain töiden loppumista ja paluuta epävarmuuteen.