Epäoikeudenmukaisuudesta

Lamaantuminen. Olen niin raivoissani etten pysty itkemään. Välillä tuntuu etten pysty edes hengittämään. Olen useaan otteeseen kirjoittanut vuokratyösuhteeni vaiheista. Työsuhteen jota on jatkettu niin monta kertaa etten ole enää itsekään pysynyt laskuissa mukana. Työn josta olen saanut pelkästään positiivista palautetta. Yhtä kaikki, olen nyt ollut vähän yli vuoden työpaikassa, johon minun alun perin piti mennä kahdeksi viikoksi. Menin aluksi projektiin, jolloin vuokratyön käyttö ja määräaikaiset työsopimukset ovat ymmärrettäviä ja sallittuja. Projekti on kuitenkin jo kauan ollut ohi, joten teen samoja töitä kuin suoraan yritykseen palkatut vakituiset työntekijät. Tiimiin on kahteen otteeseen rekrytoitu uusia työntekijöitä. Ensimmäisellä kerralla hain, mutta minua ei edes haastateltu. Silloisen esimiehen selitys oli se, että hän ei usko minun haluavan sitä (voisinko saada itse päättää, mitä haluan, kiitos).

Toisella kertaa ilmaisin innokkuuteni paikkaa kohtaan jo ennen kuin se oli tullut virallisesti auki. Esimies (joka tässä vaiheessa oli jo vaihtunut) vastasi ympäripyöreästi ottavansa tämän huomioon. Hän ei kuitenkaan vaivautunut edes ilmoittamaan minulle, kun paikka tuli auki. Kun tästä myöhemmin keskusteltiin, hänen selityksensä oli, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta. Hän kuitenkin palkkasi tehtävään minua 7 vuotta nuoremman henkilön. Ottaen huomioon että itse olen 34 ja molemmat olemme ammattikorkeakoulun käyneitä, en usko palkatulla henkilöllä olevan määrällisesti kovin paljoa minua enemmän kokemusta. Ehkä kaivattu kokemus oli erilaista kuin mitä minulla on, mutta en usko esimiehen oikeasti perehtyneen siihen, minkälaista kokemusta minulla on. Hän kun ei ole ollut mukana rekrytoimassa minua. Myös entinen esimieheni (se joka ei silloin ensimmäisellä kerralla halunnut palkata minua) ihmetteli kovasti tätä argumenttia, kun taannoin kerroin siitä hänelle, ”tämä työ kun opitaan tekemällä ja sinä olet oppinut sen todella hyvin”.

cof

Yksi asia oli se, että esimieheni oli minulta kysymättä ilmoittanut vuokratyöfirmalle, että sopimustani jatketaan. Olin hieman ihmeissäni kun vuokratyöfirmasta soitettiin minulle ja kerrottiin että ”olen saanut jatkoa”. Tästä seurasi se, että ilmaisin etten missään tapauksessa tule jatkamaan vuokratyöntekijänä. Harkitsematonta ja typerää? En tiedä, ehkä. Työni loppuvat toukokuun lopussa. Eilen sitten kuulin, että vakituinen paikka on taas tulossa auki. Kaikesta päätellen minulta ei kuitenkaan olla kysymässä, haluaisinko paikan tai antamassa mahdollisuutta jäädä vakituiseksi. Olen käyttänyt valtavasti omaa työaikaani näiden uusien vakituisten työntekijöiden perehdyttämiseen. Jostain syystä kelpaan opettamaan heitä vaikken siihen työhön kelpaakaan.

En tiedä mitä teen. En kai voi tehdä mitään, ja toisaalta tämä sekoilu johdon puolelta vie minulta hirveästi energiaa. En vain enää jaksa hakata päätäni seinään.

2 vastausta artikkeliin “Epäoikeudenmukaisuudesta”

  1. On todella käsittämätöntä touhua tuollainen. Kai tuo kertoo vain työnantajan haluttomuudesta sitoutua työntekijöihinsä. Eräällä entisellä kollegallani oli kolmen vuoden aikana 11 määräaikaista sopimusta. Sopimuksien välissä aina yhdestä neljään viikkoon katkos, jottei missään nimessä näyttänyt siltä, että työsopimuksia olisi ketjutettu.

    ex-kollegani sitten kyllästyi jossain vaiheessa kun vakkaripaikkaa ei irronnut ja yhden määräaikaisuuden päätyttyä lähti toisaalle töihin, niin työpaikan esimies haukkui kollegani pystyyn ja lupasi levittää pahoja juoruja hänestä, jottei koskaan enää saisi töitä kaupungista.

    Hänellä oli määräaikainen duuni toiseen kaupunkiin ja sittemmin lähti opiskelemaan usaan ja on nyt siellä vakkaritöissä.

    Näinä aikoina kun on työnantajan markkinat, näkee aika pahoja ylilyöntejä ja suorastaan halveksuttavan ylimielistä asennoitumista työntekijöitä kohtaan. Silloin ei auta kuin nostaa kytkintä vähin äänin. Ei kannata omaa mielenterveyttään uhrata töiden vuoksi. Lopussa ei seiso kiitosta, eikä ahkeruus voita kovintakaan onnea.

    Tykkää

    1. Olen samaa mieltä, ei siinä oikein voi muuta kuin nostaa kytkintä. Työntekijän on aika turha ruveta tappelemaan ja vääntämään asioista työnantajan kanssa. Pahimmassa tapauksessa siinä menettää oman maineensa. Silti, se on tosi vaikea niellä, että ei voi tehdä muuta kuin kävellä ulos tilanteesta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: