Rangaistus aktiivisuudesta

Ville Niinistö sen jo hyvin Facebook-päivityksessään totesi, ”Tässä ei ole mitään järkeä. Sosiaaliturvan pitäisi kannustaa omiin valintoihin, ei rajoittaa tai estää niitä.” Ensi vuoden alusta siis työtön ei saa enää kulukorvausta, jos hän on itse etsinyt työllistymistä edistävän koulutuksen. Sitä vastoin jos viranomainen on osoittanut työttömälle koulutuksen, työtön on oikeutettu kulukorvaukseen (kts. Talouselämän juttu). Tuntuu siis siltä, että aktiivisuudesta halutaan rangaista. Tuntuu aika päättömältä. Työttömyyskorvauksella elävät eivät yleensä varsinaisesti elele herroiksi, joten monilla ei ole enää mitään mahdollisuutta osallistua työllistymistä edistäviin koulutuksiin. Itse asiassa olen tällä hetkellä tyytyväinen, etten päässyt niihin rekrykoulutuksiin, joihin olen hakenut, sillä en ollut ottanut tätä huomioon. Kulukorvaushan ei ole mikään hatusta temmattu laiskotteluraha, vaan työllistymistä edistävään toimintaan osallistuva tarvitsisi sen ihan oikeasti esimerkiksi kattamaan matkakulut.

Totesin taannoin kun keskustelin työttömyysturvajärjestelmän toimimattomuudesta erään henkilön kanssa, että pääsisi kaikista helpoimmalla, jos ei ikinä yrittäisi kehittää itseään mitenkään. Alan olla yhä varmempi, että olen oikeassa.

11923604_10153643719974684_4958186890592372886_n

 

Muutoksia

Ensi vuosi tuo tullessaan muutoksia työttömän etuihin. Tarkemmin sanottuna työttömät joutuvat entistä tiukemmalle. Kannattaa tutustua, mihin kaikkeen hallitus on suuressa viisaudessaan tällä kertaa kajonnut (esimerkiksi Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön sivuilla oli koottu vaikutuksia). Esimerkiksi omaehtoisesta opiskelusta ei enää ensi vuoden alusta saa kulukorvausta (siis sitä 9 euroa päivässä, jonka tähän asti on voinut saada). Kulukorvausta ei saa myöskään jos osallistuu rekrytointikokeiluun. En tiedä miten näiden muutosten olisi tarkoitus aktivoida työttömiä. Jotenkin sinne kouluun/paikkaan jossa suorittaa rekrytointikokeilua kuitenkin pitäisi päästä, mutta monilla työttömillä on tiukkaa ilman matkakulujakin.

Olen ollut nyt viikon siinä projektissa, josta sain töitä noin kuukaudeksi. On ollut ihanaa olla töissä, siitäkin huolimatta ettei palkka ole paljon työttömyyskorvausta suurempi, eivätkä tehtävätkään aivan vastaa sitä mitä olen aiemmin tehnyt tai opiskellut. Silti, tiedän että reilun kuukauden päästä projekti loppuu. Tuntuu vähän hölmöltä istua illat kotona kirjoittamassa työhakemuksia ja päivät opetella niitä uusia asioita, joilla en parin kuukauden päästä tee enää yhtään mitään. Mutta sellaista se on, työelämä nykyään.

Vaikka siitä puhutaan paljon, ettei työn vastaanottaminen saisi olla taloudellinen ansa, aika usein se on. Olin marraskuun alussa joitakin päiviä töissä eräällä vanhalla työnantajallani. Palkka maksetaan 20.12. Koska työttömyyskassa ei käsittele päivärahahakemusta ennen kuin kaikki liitteet on toimitettu, pyysin voisinko saada palkkalaskelman etukäteen. Minulle luvattiin se 15.12, joten tukien saaminen viivästyy joka tapauksessa monella viikolla.

tyokkari

Tilannepäivitys

Mitä näistä viime viikoista ja päivistä oikein ajattelisi saati sanoisi. Eläkkeitä, lapsilisiä, kotihoidontukea, työttömyysturvaa, eläkeläisten asumistukea, vammaisetuuksia ja sairauspäivärahoja leikataan (lähde: Vasemmistoliiton fb-sivut ja Taloussanomat). ”Köyhät kyykkyyn” voisi varmaan olla nykyisen hallituksen slogan.

Ansiosidonnaista leikataan 100 päivällä. Se ei liene yllätys, mutta hiukan jäi mietityttämään se, ettei neljäsosa kansanedustajista vaivautunut edes paikalle, kun asiasta äänestettiin. Ehkä työttömät eivät ole ainoat, jotka kaipaisivat aktivointia, vaan keppiä tarvitsisivat myös kansanedustajat…

14753423_10154728294334684_567877817492488958_o

Ja lisää ilouutisia, hallituksen työryhmä laittaisi työttömät vapaaehtoistöihin. Mitä muuta muka voisimme odottaa? Työryhmän mukaan työttömän pitää osoittaa, että hän ansaitsee tuet. Ilmeisesti siihen ei kuitenkaan riitä se, että hakisi aktiivisesti töitä. Ehei, pistetäänpäs ne velttoilijat vaikka vähän lapionvarteen. Ilmaiseksi tietenkin. Tuntuu aika vahvasti siltä, että Suomessa on tuloillaan yhä vahvemmin ihmisten jakaminen kasteihin. Tiedättehän, ne epäonnistuneet luuserit, yhteiskunnan pohjasakka, tekevät sitten niitä ”vapaaehtoistöitä”. Mutta hetkinen, jos ne ovat pakollisia, eiväthän ne voi olla vapaaehtoistöitä. Onko se niin kuin yhdyskuntapalvelua? Rangaistuksena siitä kun ovat niin epäonnistuneita surkimuksia, mokomat.

Hain taannoin kahteen rekrykoulutukseen. Molempiin olisi sisältynyt muutaman kuukauden harjoittelu jossakin sopivassa yrityksessä. Suhtauduin jo alunperin hiukan varauksella näihin koulutuksiin, sillä sen yrityksen, johon menisin harjoitteluun, olisi pitänyt maksaa koulutuksen järjestävälle yritykselle toisessa 6000 euroa ja toisessa lähemmäs 8000 euroa. Minä puolestani olisin saanut 9 euroa päivässä normaalien tukien lisäksi. Koulutusten järjestäjät yrittivät hankkia yrityspaikkoja. Niitä olisi voinut myös etsiä itse, mutta ajattelin että käytän aikani mieluummin ”oikeiden töiden” etsimiseen. Ei liene suurikaan yllätys, että muutama päivä sitten toisesta koulutuksesta ilmoitettiin, ettei ryhmää saada aikaiseksi, koska yrityspaikkoja ei ole löytynyt riittävästi. Koulutukseen osallistujia olisi kyllä riittänyt, sillä hakijoita oli yli 150. Haiskahtaa vähän työttömien kustannuksella rahastamiselta, vaikka eihän se toisaalta ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Ja nyt esimerkiksi ei maksanut.

Sain eilen tiedon kuukauden kestävästä työprojektista, joka alkaa ensi maanantaina. Onnea minä, sillä työnhaku on viime aikoina tuntunut lähinnä huonolta vitsiltä.

Me selkärangattomat nahjukset

On tullut viime aikoina vähän sellainen olo, että työttömät on se ainoa ihmisryhmä, jota saa ihan luvan kanssa julkisesti mollata ja väheksyä. En ole ainoa, joka tämän on huomannut, ja onkin jo alettu puhua sodasta työttömiä eikä työttömyyttä vastaan.

Tulee aika voimaton olo, kun lukee kirjoituksia, joissa kaikki työttömät leimataan työtävieroksuviksi laiskureiksi – varsinkin kun itse on juuri lähettänyt työhakemuksen toisensa perään – turhaan. Helsingin Sanomissa nimimerkki ”Työttömälläkin on ihmisarvo” kirjoitti tästä keskustelun aiheuttamasta mielipahasta. Verkkokeskusteluissa keskustelun taso nyt on mitä on, mutta kun niitä vastaavia mielipiteitä saa lukea jatkuvasti ”ihan oikeistakin” lehdistä.

Ilta-Sanomissa Urheilun Unelma-Arpa Oy:n toimitusjohtaja ihmettelee, miksi ei saa yritykseensä palkattua puhelinmyyjiä. ”Mielestäni näitä pitkäaikaistyöttömien porkkanoita tulisi vähentää”, hän sanoo. En ole varma, ymmärtääkö hän puhuvansa ihmisistä, jotka vähimmillään saavat kuukaudessa noin 560 euroa. Onhan siinä tietysti porkkanaa kerrakseen. Nyt kun ollaan linjaamassa, että töitä pitää ottaa vastaan pienemmällä palkalla kuin työttömyyskorvaus – niin, no. Siinä sitä onkin naurussa pitelemistä, kun pitäisi kaikkien muiden menojen lisäksi kattaa matkakulutkin sinne työpaikalle. Sillä 500 eurolla kuukaudessa.

En tiedä tästä Urheilun Unelma-Arpa Oy:n tapauksesta, mutta sen perusteella mitä olen itse käynyt haastattelussa puhelinmyyntifirmaan ja jutellut ihmisten kanssa jotka ovat tehneet sitä työtä, noissa kai aika harvoin maksetaan oikeaa tuntipalkkaa. Tai jos maksetaan, tulee kenkää kahden viikon jälkeen, jos ei saa mitään myytyä. Yleisesti ottaen, en tiedä kannattaako yrittäjien niin hirveästi valittaa työttömistä, jotka eivät hae työpaikkoja, kun he itse kuitenkin kahdessa tapauksessa kolmesta palkkaavat avoimeen työpaikkaan jonkun muun kuin työttömän.

Eräs mies kertoi ”ystävästään”, joka oli sanonut, että olisi parempi, jos tämä mies päättäisi itse päivänsä. Miksikö? No ihan vaan siksi, ettei tällä miehellä juuri nyt ole työpaikkaa. Ihan oikeasti, voisiko olla potkimatta enempää niitä, jotka makaavat jo maassa?

keskiaika

Ne asenteet, ne asenteet

Viime aikoina, kun olen käynyt läpi valtavan määrän työpaikkailmoituksia, olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Ilmeisesti työnantajilla on valinnanvaraa, koska sellaisiinkin töihin, joihin ei ajattelisi tarvitsevan välttämättä mitään tiettyä koulutusta tai kokemusta, voi olla todella kovat vaatimukset – nyt mitään työtä vaheksymättä. Siivoojalta vaaditaan laitoshuoltajan koulutusta, kosmetiikkamyyjältä kosmetologin, vaatekauppaan ei kannata yrittääkään jos ei ole vähintään aktiivinen muotibloggaaja, mutta mielellään saisi olla joku vaatealan tai kaupallisen alan koulutus.

Tietysti ihmiset hakevat työpaikkoja, vaikka eivät täyttäisikään kaikkia ilmoituksessa vaadittuja edellytyksiä. Mutta jos ilmoituksessa sanotaan, että jotakin tiettyä koulutusta edellytetään, niin yleensä se paikka jää ainakin minulta hakematta, koska ajattelen sen olevan sekä minun että työnantajan ajanhukkaa, sillä päteviäkin hakijoita todennäköisesti on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hain taannoin erään kauppaketjun asiakaspalvelijan paikkaa erään rekrytointifirman kautta. Työ olisi ollut puhelinasiakaspalvelua, reklamaatioiden vastaanottoa ja asiakkaiden ongelmien ratkaisua esimerkiksi liittyen johonkin tuotteeseen. Ei mitään varsinaista aivokirurgiaa siis. Hakemuksen lähettämisen jälkeen sähköpostiin tuli ilmoitus, että pitäisi tehdä soveltuvuustesti. Se oli sellainen netissä tehtävä testi, jossa oli esimerkiksi tehtävä, jossa oli ruudukossa kuvioita, ja piti päätellä mikä kuvio tuli kysymysmerkin paikalle. En ihan ymmärtänyt koko testin ideaa, mutta samana päivänä oli kuitenkin vielä puhelinhaastattelu, jonka kuvittelin menneen ihan kohtalaisesti. Toissapäivänä oli se päivä, jolloin olisi viimeistään pitänyt tulla kutsu siihen OIKEAAN haastatteluun (arvatenkin haastattelukierroksia olisi ollut ainakin kaksi, koska kysymys oli henkilöstöfirman kautta tehtävästä rekrytoinnista). No, ei sitä puhelua ikinä tullut. Ei se työ olisi ollut mikään unelmatyöni ja olisin saanut siitä suunnilleen yhtä paljon kuin työttömänä, mutta en silti hyppinyt riemusta, kun havaitsin eilen paikan tulleen uudelleen hakuun. Ainakin minulla herää kysymys, millaiset vaatimukset oikein ovat ja tarvitaanko oikeasti näin monimutkainen rekrytointiprosessi muutaman kuukauden kestävään työsuhteeseen, varsinkaan kun se työ ei tosissaan ole mitään rakettitiedettä.

Työttömien asenteista on puhuttu paljon viime aikoinakin. Nyt työttömiä yritetään ”aktivoida” antamalla piiskaa, jos ei ole ollut aktiivinen eli töissä tiettyä tuntimäärää tietyssä ajassa (esim. Kalevan juttu). Valitettasti työttömiä kurittamalla ei synnytetä lisää työpaikkoja. Vaikka työttömyyskorvaus laskettaisiin nollaan, ei kaikille olisi silti töitä. Kuulemma 2/3 avoimista työpaikoista menee työpaikan vaihtajille. Minun pitäisi siis saada työpaikka, että voisin saada työpaikan – ei kun hetkinen. Monet työnantajat tuntuvat kuvittelevan, että työttömästä tulee työkyvytön kolmessa kuukaudessa. Jostain syystä esimerkiksi vanhempainvapaalla olevasta ei ilmeisesti tule paljon pidemmässäkään ajassa. Kaipaisiko työnantajienkin asenteet vähän hienosäätöä, jos niistä asenteista kerran puhutaan?

Sellaista viestiä ei saisi missään nimessä antaa kenenkään taholta, ettei kolmen kuukauden jälkeen enää kukaan työllisty. Se on pötypuhetta ja pahimmassa tapauksessa vain lannistaa työnhakijan. Lopuksi vielä jotakin positiivista, juttu 56-vuotiaasta Pekasta, joka on kolmen vuoden työttömyyden jälkeen saanut töitä. Ei saa luovuttaa, ei luovuteta mekään!

Silmukka kiristyy

Aika moni ihminen on perinteisesti määritellyt oman identiteettinsä työn kautta. Mutta entä kun työtä ei ole? Ihminen joutuu etsimään muita asioita, joiden kautta määritellä itsensä. Ehkä se ei ole vain huono asia. Mutta entä jos työttömyydestä ja siihen liittyvästä häpeästä muodostuu osa identiteettiä? Se, arvostaako ihminen itseään, riippuu usein aika paljon siitä, miten yhteiskunta ja hänen ympärillään olevat ihmiset häneen suhtautuvat. Työtön ei varmasti pääse missään vaiheessa unohtamaan olevansa työtön. Hallitus kiristää silmukkaa työttömän kaulan ympärillä jatkuvasti. Jos huhut pitävät paikkansa, tulevaisuudessa työttömän pitäisi tehdä tiliä olemisestaan ja tekemisestään kolmen kuukauden välein. Jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut viittä päivää töissä, työttömyysturvasta leikattaisiin kolme prosenttia pois. Ja tämä aina kolmen kuukauden välein, onko nöyryyttämisellä mitään rajaa! Siinä tuskin on mitään uutta, että työtöntä syytetään siitä ettei töitä ole, mutta nyt työtön saisi siitä myös rangaistuksen.

WP_20150609_005

Usein kuulee sanottavan, että kyllä niitä töitä on, senkun menet työkkärin sivuille ja haet. On totta, että Mol.fi-sivustolla on tälläkin hetkellä yli 15 000 ilmoitusta. Mutta kun aletaan tutkia, moniko niistä töistä on sellaisia, että niitä voi tehdä ilman (usein monta vuotta kestävää) alan koulutusta, ei niitä niin hirveästi olekaan. Vaikka se niin kätevää olisikin, ei kirvesmies voi tehdä kampaajan töitä ja päinvastoin. Moniin sellaisiinkin työpaikkoihin, joihin ei välttämättä tarvita jotakin tiettyä koulutusta, vaaditaan kuitenkin usein käytännössä alan työkokemusta. Ja sitten on tietysti ne puhelinmyyjän paikat. Valitettavasti, ei kovin monella ole varaa ottaa vastaan töitä, joista ei etukäteen tiedä, saako siitä palkkaa vai ei, sillä puhtaasti tuntipalkallisia puhelinmyyjän paikkoja ei liene edes olemassa.

Yhteiskunnan huono-osaiset saavat jatkuvasti pelätä, mitä hallitus seuraavaksi keksii heidän päänsä menoksi. Jos elämä ei nyt ole ruusuilla tanssimista, vaikuttaa vähän siltä, että vaikeat ajat ovat vasta tulossa.