All work and no play…

Töitä on noin kuukausi takana (oikeasti vähemmän, koska välissä oli joululoma) ja kaksi kuukautta edessä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei työsopimustani tulla jatkamaan. Totta puhuen, minusta tuntuu tällä hetkellä, etten edes haluaisi jatkaa, mutta se riippuu tietysti paljon siitä, mitä tarjottaisiin. Ainakaan en haluaisi saman toistuvan kuin edellisessä työpaikassani, jossa reiluun vuoteen mahtui kahdeksan määräaikaisuutta. Sellaista ei vain jaksa.

cof

Mikä sitten nykyisessä paikassa on vialla? Työkaverit ovat kivoja, se on sanottava. Pomoa ei juuri näe, ja ilmeisesti hän olettaa minun osaavan suunnilleen kaiken. Työnohjaus on siis olematonta, muutamia sähköposteja viikossa, eikä neuvoa voi kysyä työkavereiltakaan, koska työpaikalla kukaan ei osaa niitä tehtäviä, joita minun varsinaisesti pitäisi tehdä. Minusta vaikuttaa siltä, ettei johto saa juuri mitään aikaiseksi, ja siitä syystä minä en voi tehdä niitä asioita joita minut on palkattu tekemään. Ei se mitään, teen tällä hetkellä aika paljon varastotyötä – joka on siis jotain ihan muuta kuin mihin minut on palkattu ja mitä minä osaisin tehdä. Se on ihan mukavaa hommaa, ainakin jonkin aikaa, mutta en voi olla ihmettelemättä, miksi minun töideni aloittamisella sitten oli niin kiire.

Olen tälläkin kerralla palkattu vuokratyöfirman kautta, ja tälläkään kerralla vuokratyöfirma ei pettänyt odotuksia – siis negatiivisia odotuksia. Minulle ei ole kerrottu oikeastaan yhtään mitään oikeuksistani, esimerkiksi työterveyshuollosta. Toki osaan lukea lakisääteiset oikeuteni työehtosopimuksesta. Myös yhteydenpito on vuokratyöfirman puolelta ollut olematonta. Tai sitä ei ole ollut itseasiassa lainkaan. Eilen yritin lähettää sähköpostilla verokorttini yhteyshenkilölleni (tai henkilölle, jonka olen ainakin kuvitellut olevan yhteyshenkilöni) ja sain vastauksena automaattisen vastauksen, jossa kerrottiin henkilön siiryneen uusiin haasteisiin. Olisi ollut mielestäni ihan fiksua kertoa tästä niille työntekijöille, jotka olivat tämän henkilön vastuulla. Oikeastaan ainoa positiivinen asia, mikä vuokratyöfirmasta on sanottava, on se, että palkka on sentään tullut ajallaan.

Mutta mitäpä minä tässä valitan. Pitäisi olla tyytyväinen kun on töitä. Toki välillä miettii, että minkä arvoista se oma aika sitten on. Tällä hetkellä käytän kaksi tuntia päivässä työmatkoihin töihin, jossa teen täysin eri tehtäviä, kuin mihin minut on palkattu ja mihin minulla olisi koulutus ja osaaminen.

Mainokset

Poikki

Reilu viikko jäljellä. Nyt ei tunnu olevan juuri enää mitään menetettävää. Raskasta silti on, yrittää saada jotakin järkeä viimeaikaisiin tapahtumiin, yrittää jotenkin valmistautua edessä olevaan työttömyyteen (sikäli kun siihen voi valmistautua, vaikka ei siihen oikeasti voi). Käyttää tuntikausia omaa ja muiden aikaa siihen, että työpaikalle jäävät eivät olisi kusessa sitten kun minä lähden. Olen poikki.

Viime viikolla asiakasyrityksen esimies halusi jutella kanssani. Työsuojeluvaltuutettu ja hr-puolen ihminen olivat keskustelleet hänen kanssaan syrjimisepäilyistä. Esimies oli ilmeisesti saanut oman kantansa aika hyvin läpi: hänen mielestään minua ei ole syrjitty eikä ole toimittu mitenkään väärin. Keskustelu oli tyly: sanoma oli, että ”sinä nyt vain et sovi näihin tehtäviin, näihin on haettu erilaisia ihmisiä”. Olisinpa tajunnut kysyä, millä tavalla erilaisia, mutta olin liian mykistynyt.

cof

Tämän jälkeen puhuin vuokratyöfirman esimieheni kanssa puhelimessa, hän oli yhtä mykistynyt kuin minäkin. Hänen mielestään tällaista keskustelua ei olisi saanut tapahtua.

Epäkohtia on silti muitakin, kuten määräaikaisuuden jatkaminen ilman perusteita ja huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. En tiedä, mitä odottaa, ehkä ei kannata odottaa mitään, sillä kun on tarpeeksi manipuloiva ihminen kyseessä, saa mustan näyttämään valkoiselta. Olisin silti kuvitellut, että koska on kysymys isosta yrityksestä, tällaiset asiat tutkittaisiin aika tarkkaan.

Jonkinlainen valonpilkahdus vielä on. Kyseinen esimies on nimittäin vaihtamassa tehtäviä –  tosin samana päivänä kuin minunkin työsuhteeni loppuu. Uusi esimies kuitenkin aloitti osittain lomittain jo eilen. Pyysin tänään, että hän juttelisi kanssani lähtööni liittyvistä asioista. Keskustelun on tarkoitus olla huomenna. En tiedä, onko se virhe tai voinko saavuttaa mitään, mutta toistaalta, mitä voin hävitäkään.

Vähiin käy

…ennen kuin loppuu. Vajaa kolme viikkoa jäljellä. Päädyin lopulta lähettämään sen kirjoittamani pitkän sähköpostin työsuojeluvaltuutetulle. Tällä hetkellä mietin, että olisinpa lähettänyt sen jo aiemmin. Työsuojeluvaltuutettu ei nimittäin suhtautunut kovin kevyesti kertomaani. Meillä oli hänen ja pääluottamusmiehen kanssa palaveri maanantaina. Kerrottuani tapahtumat niin yksityiskohtaisesti kuin osasin, työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies olivat yhtä mieltä siitä, että minua on syrjitty rekrytointitilanteissa.

Itseasiassa pääluottamusmies totesi minulle, että minua on kusetettu.  Rekrytointitilanteiden lisäksi hän tarttui myös muihin epäkohtiin. Ensinnäkin hän kertoi minulle, että minulla on huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. Sitä olen toki epäillytkin. Lisäksi palkkani kuuluisi olla kuukausipalkka eikä tuntipalkka niin kuin se on nyt. Lisäksi määräaikaista sopimusta on jatkettu perusteettomasti useita kertoja. Tähän hieman yli vuoden jaksoon mahtuu kahdeksan määräaikaisuutta, mikä on kieltämättä melkoinen määrä.

Tiistaina palaveerasin vuokratyöfirman esimieheni kanssa. Fiilikset ovat aika vahvasti siihen suuntaan, että tässä tapauksessa asiakasyritys eli se yritys jossa työskentelen, on pimittänyt asioita myös vuokratyöfirmalta. Esimieheni oli hyvin pahoillaan siitä, miten asiat ovat menneet, ja kertoi olevansa ylpeä siitä, että olen uskaltanut viedä asioita eteenpäin.

En tiedä, mitä pitäisi odottaa. Toivon että asiat saavat jonkun ratkaisun mahdollisimman pian. Toivon myös, ettei asiakasyrityksen esimieheni, joka on osoittanut olevansa melko häikäilemätön ja kaksinaamainen, aloita minkäänlaista kyräilyä näinä vajaana kolmena viikkona, jotka vielä ovat jäljellä. Totta puhuen voisin odottaa mitä tahansa. Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että asiakasyritys sai juuri vähän aikaa sitten ilmeisesti arvostetunkin tunnustuksen siitä, miten hyvä työpaikka se on.

cof

Kuukausi jäljellä

Suunnilleen kuukausi jäljellä töitä. Kuten arvata saattaa, motivaatio ei ole kovin korkealla. Yritän silti tehdä työni niin hyvin, ettei kellään ole moitittavaa. Niin kuin ei ole ollut tähänkään asti. Turhauttaa. Välillä käy mielessä, että olisin voinut tehdä työni huomattavasti huonommin, ja lopputulos olisi sama. Mutta itseasiassa se ei varmaan pidä paikkaansa. Pätkätyöläinen joutuu tavallaan ansaitsemaan paikkansa kerta toisensa jälkeen, eikä siitä huolimatta jatkosta ole mitään takeita. Toivon, että ne, joilla on vakituinen työ, ymmärtävät, miten etuoikeutettuja he ovat.

Olen kirjoittanut pitkän sähköpostin työsuojeluvaltuutetulle. En ole lähettänyt sitä. En tiedä lähetänkö. En tiedä, mitä voisin sillä saavuttaa. Omaa asemaani tuskin voisin sillä heikentää. Minun jälkeeni on jäämässä toinen, vähemmän aikaa työskennellyt vuokratyöntekijä. Teenkö hänelle karhunpalveluksen, jos nostan epäkohtia esiin? En tiedä.

sdr