Aktiivimallista ja vuokratyöstä

Taisteluni työpaikoista jatkuu. Minulla on tällä viikolla yhteensä neljä työhaastattelua, joista siis kolme on jo takana päin. Neljä haastattelua viikossa lienee oma henkilökohtainen ennätys. Neljä haastattelua viikossa tuntuu myös henkisesti aika raskaalta – ainakin minä koen niin. Olen saanut tällä viikolla myös useasta paikasta kieltävän vastauksen, mikä tietysti lisää henkistä kuormaa. Uusia hakemuksiakin pitäisi jaksaa kirjoittaa. Toivoisin että tämä painajainen olisi jo ohi. Työ ei ole elämän pääasia, mutta ilmeisesti siitä tulee sellainen, silloin kun sitä ei ole.

Olen tällä viikolla törmännyt myös mielenkiintoiseen yksityiskohtaan aktiivimallin suhteen. Olen nimittäin joutunut perumaan useammalta päivältä TE-palveluiden tuottamiin webinaareihin osallistumiseni, koska olen niihin aikoihin työhaastatteluissa. Periaatteessa siis en voi osoittaa aktiivisuutta, koska olen työhaastatteluissa, joten tukeni joutuvat leikkuriin. Käytännössä tietysti yritän korvata väliin jääneet webinaarit toisilla sellaisina päivinä, kun minulla ei ole työhaastatteluja, mutta osaltaan tämä mielestäni osoittaa jälleen kerran sen, ettei aktiivimalli ole oikein loppuun asti mietitty.

Törmäsin sosiaalisessa mediassa kyselyyn siitä, miten moni hakisi vuokratyöfirmaan töihin. Tulos ei ole yllättävä. Itse olen ollut useammankin vuokratyöfirman listoilla, ja valitettavasti kokemukseni keikahtavat hieman negatiivisen puolelle. Palkan olen kyllä saanut aina ajallaan ja oikein (olen joidenkin firmojen suhteen kuullut että näin ei aina ole), mutta oman kokemukseni mukaan vuokratyöntekijä voi saada puolet pienempää palkkaa kuin suoraan palkattu samasta työstä. Vuokratyöntekijöitä ei myöskään aina kohdella työpaikalla samanarvoisina kuin vaikkapa samassa tiimissä olevia suoraan palkattuja työntekijöitä. Kaikkiin samoihin kokouksiin ei ehkä kutsuta, ja myös vaikkapa pikkujoulukutsut saattavat jäädä saamatta. Vuokratyöfirman kanssa ei asiat aina luista kovin sujuvasti – itselläni on monta kertaa ollut virheitä työsopimuksissa ja työtodistuksissa (vaikka ehkä ne ovat yksittäistapauksia, joita voisi tapahtua missä yrityksessä tahansa). Joskus tuntuu myös, ettei vuokratyöfirmaa voisi vähempää kiinnostaa, miten heidän työntekijöillään menee. Esimerkiksi itselläni ei viimeisimmässä tapauksessa ollut viimeisinä kahtena kuukautena edes vuokratyöfirmassa yhteyshenkilöä. Ja tämäkin selvisi minulle, kun yritin olla yhteydessä henkilöön, joka oli yhteyshenkilöni työsuhteen alussa. Tästä pitkästä vuodatuksesta huolimatta en koe, että minulla olisi varaa jättää hakematta vuokratyöpaikkoihin. Valitettavasti.

vuokratyo

Poikki

Reilu viikko jäljellä. Nyt ei tunnu olevan juuri enää mitään menetettävää. Raskasta silti on, yrittää saada jotakin järkeä viimeaikaisiin tapahtumiin, yrittää jotenkin valmistautua edessä olevaan työttömyyteen (sikäli kun siihen voi valmistautua, vaikka ei siihen oikeasti voi). Käyttää tuntikausia omaa ja muiden aikaa siihen, että työpaikalle jäävät eivät olisi kusessa sitten kun minä lähden. Olen poikki.

Viime viikolla asiakasyrityksen esimies halusi jutella kanssani. Työsuojeluvaltuutettu ja hr-puolen ihminen olivat keskustelleet hänen kanssaan syrjimisepäilyistä. Esimies oli ilmeisesti saanut oman kantansa aika hyvin läpi: hänen mielestään minua ei ole syrjitty eikä ole toimittu mitenkään väärin. Keskustelu oli tyly: sanoma oli, että ”sinä nyt vain et sovi näihin tehtäviin, näihin on haettu erilaisia ihmisiä”. Olisinpa tajunnut kysyä, millä tavalla erilaisia, mutta olin liian mykistynyt.

cof

Tämän jälkeen puhuin vuokratyöfirman esimieheni kanssa puhelimessa, hän oli yhtä mykistynyt kuin minäkin. Hänen mielestään tällaista keskustelua ei olisi saanut tapahtua.

Epäkohtia on silti muitakin, kuten määräaikaisuuden jatkaminen ilman perusteita ja huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. En tiedä, mitä odottaa, ehkä ei kannata odottaa mitään, sillä kun on tarpeeksi manipuloiva ihminen kyseessä, saa mustan näyttämään valkoiselta. Olisin silti kuvitellut, että koska on kysymys isosta yrityksestä, tällaiset asiat tutkittaisiin aika tarkkaan.

Jonkinlainen valonpilkahdus vielä on. Kyseinen esimies on nimittäin vaihtamassa tehtäviä –  tosin samana päivänä kuin minunkin työsuhteeni loppuu. Uusi esimies kuitenkin aloitti osittain lomittain jo eilen. Pyysin tänään, että hän juttelisi kanssani lähtööni liittyvistä asioista. Keskustelun on tarkoitus olla huomenna. En tiedä, onko se virhe tai voinko saavuttaa mitään, mutta toistaalta, mitä voin hävitäkään.

Vähiin käy

…ennen kuin loppuu. Vajaa kolme viikkoa jäljellä. Päädyin lopulta lähettämään sen kirjoittamani pitkän sähköpostin työsuojeluvaltuutetulle. Tällä hetkellä mietin, että olisinpa lähettänyt sen jo aiemmin. Työsuojeluvaltuutettu ei nimittäin suhtautunut kovin kevyesti kertomaani. Meillä oli hänen ja pääluottamusmiehen kanssa palaveri maanantaina. Kerrottuani tapahtumat niin yksityiskohtaisesti kuin osasin, työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies olivat yhtä mieltä siitä, että minua on syrjitty rekrytointitilanteissa.

Itseasiassa pääluottamusmies totesi minulle, että minua on kusetettu.  Rekrytointitilanteiden lisäksi hän tarttui myös muihin epäkohtiin. Ensinnäkin hän kertoi minulle, että minulla on huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. Sitä olen toki epäillytkin. Lisäksi palkkani kuuluisi olla kuukausipalkka eikä tuntipalkka niin kuin se on nyt. Lisäksi määräaikaista sopimusta on jatkettu perusteettomasti useita kertoja. Tähän hieman yli vuoden jaksoon mahtuu kahdeksan määräaikaisuutta, mikä on kieltämättä melkoinen määrä.

Tiistaina palaveerasin vuokratyöfirman esimieheni kanssa. Fiilikset ovat aika vahvasti siihen suuntaan, että tässä tapauksessa asiakasyritys eli se yritys jossa työskentelen, on pimittänyt asioita myös vuokratyöfirmalta. Esimieheni oli hyvin pahoillaan siitä, miten asiat ovat menneet, ja kertoi olevansa ylpeä siitä, että olen uskaltanut viedä asioita eteenpäin.

En tiedä, mitä pitäisi odottaa. Toivon että asiat saavat jonkun ratkaisun mahdollisimman pian. Toivon myös, ettei asiakasyrityksen esimieheni, joka on osoittanut olevansa melko häikäilemätön ja kaksinaamainen, aloita minkäänlaista kyräilyä näinä vajaana kolmena viikkona, jotka vielä ovat jäljellä. Totta puhuen voisin odottaa mitä tahansa. Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että asiakasyritys sai juuri vähän aikaa sitten ilmeisesti arvostetunkin tunnustuksen siitä, miten hyvä työpaikka se on.

cof

Kuukausi jäljellä

Suunnilleen kuukausi jäljellä töitä. Kuten arvata saattaa, motivaatio ei ole kovin korkealla. Yritän silti tehdä työni niin hyvin, ettei kellään ole moitittavaa. Niin kuin ei ole ollut tähänkään asti. Turhauttaa. Välillä käy mielessä, että olisin voinut tehdä työni huomattavasti huonommin, ja lopputulos olisi sama. Mutta itseasiassa se ei varmaan pidä paikkaansa. Pätkätyöläinen joutuu tavallaan ansaitsemaan paikkansa kerta toisensa jälkeen, eikä siitä huolimatta jatkosta ole mitään takeita. Toivon, että ne, joilla on vakituinen työ, ymmärtävät, miten etuoikeutettuja he ovat.

Olen kirjoittanut pitkän sähköpostin työsuojeluvaltuutetulle. En ole lähettänyt sitä. En tiedä lähetänkö. En tiedä, mitä voisin sillä saavuttaa. Omaa asemaani tuskin voisin sillä heikentää. Minun jälkeeni on jäämässä toinen, vähemmän aikaa työskennellyt vuokratyöntekijä. Teenkö hänelle karhunpalveluksen, jos nostan epäkohtia esiin? En tiedä.

sdr

Epäoikeudenmukaisuudesta

Lamaantuminen. Olen niin raivoissani etten pysty itkemään. Välillä tuntuu etten pysty edes hengittämään. Olen useaan otteeseen kirjoittanut vuokratyösuhteeni vaiheista. Työsuhteen jota on jatkettu niin monta kertaa etten ole enää itsekään pysynyt laskuissa mukana. Työn josta olen saanut pelkästään positiivista palautetta. Yhtä kaikki, olen nyt ollut vähän yli vuoden työpaikassa, johon minun alun perin piti mennä kahdeksi viikoksi. Menin aluksi projektiin, jolloin vuokratyön käyttö ja määräaikaiset työsopimukset ovat ymmärrettäviä ja sallittuja. Projekti on kuitenkin jo kauan ollut ohi, joten teen samoja töitä kuin suoraan yritykseen palkatut vakituiset työntekijät. Tiimiin on kahteen otteeseen rekrytoitu uusia työntekijöitä. Ensimmäisellä kerralla hain, mutta minua ei edes haastateltu. Silloisen esimiehen selitys oli se, että hän ei usko minun haluavan sitä (voisinko saada itse päättää, mitä haluan, kiitos).

Toisella kertaa ilmaisin innokkuuteni paikkaa kohtaan jo ennen kuin se oli tullut virallisesti auki. Esimies (joka tässä vaiheessa oli jo vaihtunut) vastasi ympäripyöreästi ottavansa tämän huomioon. Hän ei kuitenkaan vaivautunut edes ilmoittamaan minulle, kun paikka tuli auki. Kun tästä myöhemmin keskusteltiin, hänen selityksensä oli, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta. Hän kuitenkin palkkasi tehtävään minua 7 vuotta nuoremman henkilön. Ottaen huomioon että itse olen 34 ja molemmat olemme ammattikorkeakoulun käyneitä, en usko palkatulla henkilöllä olevan määrällisesti kovin paljoa minua enemmän kokemusta. Ehkä kaivattu kokemus oli erilaista kuin mitä minulla on, mutta en usko esimiehen oikeasti perehtyneen siihen, minkälaista kokemusta minulla on. Hän kun ei ole ollut mukana rekrytoimassa minua. Myös entinen esimieheni (se joka ei silloin ensimmäisellä kerralla halunnut palkata minua) ihmetteli kovasti tätä argumenttia, kun taannoin kerroin siitä hänelle, ”tämä työ kun opitaan tekemällä ja sinä olet oppinut sen todella hyvin”.

cof

Yksi asia oli se, että esimieheni oli minulta kysymättä ilmoittanut vuokratyöfirmalle, että sopimustani jatketaan. Olin hieman ihmeissäni kun vuokratyöfirmasta soitettiin minulle ja kerrottiin että ”olen saanut jatkoa”. Tästä seurasi se, että ilmaisin etten missään tapauksessa tule jatkamaan vuokratyöntekijänä. Harkitsematonta ja typerää? En tiedä, ehkä. Työni loppuvat toukokuun lopussa. Eilen sitten kuulin, että vakituinen paikka on taas tulossa auki. Kaikesta päätellen minulta ei kuitenkaan olla kysymässä, haluaisinko paikan tai antamassa mahdollisuutta jäädä vakituiseksi. Olen käyttänyt valtavasti omaa työaikaani näiden uusien vakituisten työntekijöiden perehdyttämiseen. Jostain syystä kelpaan opettamaan heitä vaikken siihen työhön kelpaakaan.

En tiedä mitä teen. En kai voi tehdä mitään, ja toisaalta tämä sekoilu johdon puolelta vie minulta hirveästi energiaa. En vain enää jaksa hakata päätäni seinään.

Kyykytystä

Laki työttömyysturvan aktiivimallista tuli voimaan vuoden vaihteessa. En tiedä, onko kaikilla tai edes valtaosalla työttömistä selkeä käsitys siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Varmaankin nyt alkaa olla, kun yli puolelta työttömistä leikataan tukia. Sävy, jolla asiasta puhutaan myös niin sanotuissa puolueettomissa medioissa (jos sellaisia on), tuntuu siltä, että työttömät eivät ole pystyneet saavuttamaan jotakin, ei niin että yhteiskunta ei ole pystynyt tarjoamaan heille mahdollisuutta täyttää aktiivimallin edellytyksiä.

cof
Kuva on otettu Eduskuntatalon portailla 9. maaliskuuta, jolloin aktiivimallia vastustava kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle.

Kyykytyksestä päästäänkin omaan tilanteeseeni.

Työni jatkuvat vielä kaksi kuukautta. En ole lainkaan varma siitä, pystynkö saamaan heti uuden työpaikan tai tulenko täyttämään aktiivimallin edellytykset esimerkiksi ensimmäisellä tarkastelujaksollani. Töiden loppuminen osuu toukokuun loppuun. Kesällä on tunnetusti hankala saada töitä, ellei sitten lasketa kesätöitä (en väitä että niitä olisi helppo saada). Periaatteessa minun pitäisi tällä hetkellä siis kokopäivätyön lisäksi jaksaa hakea töitä. Kokemuksesta tiedän, että töiden hakeminen vastaa kokopäivätyötä.

En tiedä, tekeekö minusta huonon ihmisen, jos töiden loppumisen jälkeen haluan hengähtää. Entä jos en heti haluakaan uutta työtä. Olen vuokratyöntekijä, ja kyseinen vuokrafirma maksaa lomakorvaukset aina palkan yhteydessä. Koska palkka on pieni, ei ole juurikaan varaa pitää palkattomia vapaita. Olen väsynyt.

Tämä varmasti tekee minusta kelvottoman laiskurin ja töiden välttelijän: Asiakasyritys olisi halunnut jatkaa sopimustani vuokratyöntekijänä. Sen vuoden aikana, jonka olen tehnyt yrityksessä töissä, tiimiin on rekrytoitu kaksi vakituista työntekijää tekemään niitä samoja töitä joita minä teen nyt. Ensimmäisellä kerralla hain paikkaa. Minua ei edes haastateltu. Silloinen esimies sanoi myöhemmin, että hän ei usko sen olevan sitä mitä minä haluan tehdä. Koska rekrytointiprosessi oli silloin jo pitkällä, en oikein voinut sanoa mitään, millä olisi ollut jotain vaikutusta. Toisella kerralla ilmoitin esimiehelle, joka oli tässä vaiheessa jo vaihtunut, että olen kiinnostunut tehtävästä heti, kun kuulin että se mahdollisesti tulee auki. Esimies vastasi ympäripyöreästi ottavansa tämän huomioon. Kuitenkaan hän ei edes vaivautunut ilmoittamaan minulle kun paikka tuli auki. Tulin siihen tulokseen, ettei minun ole mitään järkeä hakea sitä. Asiaa selviteltiin myöhemmin, ja nykyinen esimieheni selitys oli se, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta. En siis ilmeisesti ole hänen mielestään pätevä tekemään niitä töitä joita teen. Jostakin syystä tunnun olevan pätevä perehdyttämään näitä uusia työtovereitani tehtäviinsä. En myöskään usko että asiakasyrityksen esimies tietää, miten paljon minulla on kokemusta, koska hän ei ole ollut mukana rekrytoimassa minua.  Molemmat rekrytoidut ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minä, ja käsittääkseni heillä on suunnilleen yhtä paljon työkokemusta kuin minulla.

Kun tähän kuvioon lisätään se, että kyseisessä yrityksessä on oikeasti aika iso ero sillä, onko vakituinen vai vuokratyöntekijä, on pieni ihme, että olen jaksanut näinkin kauan.  Vähän niinkuin olisi kahden kerroksen väkeä. Motivaatio ei ole kovin korkealla, tuntuu että on pakko lähteä, en voi jäädä tähän. Olen surullinen, koska olen saanut pelkästään positiivista palautetta, ja mielestäni olen ansainnut sen. Olen surullinen, koska alan olla aika hyvä siinä työssä, jota teen. Niitä ihmisiä, joiden kanssa on ollut mukava tehdä tölitä, tulee ikävä. Voin kuitenkin vain kuvitella, miten minut korvataan uudella halvalla vuokratyöntekijällä ennen kuin olen pakannut kamani. Miksi haluaisin sitoutua yritykseen, joka ei halua sitoutua minuun?