Vaikka olen viime aikoina päässyt suhteellisen hyvin puhelin- ja videohaastatteluihin, tuntuu etten tee tarpeeksi. Mutta siltä se varmaan tuntuu riippumatta siitä, miten paljon teen, siihen asti kun saan työpaikan. Olen hyväksynyt sen, ettei seuraavakaan työpaikka välttämättä (ja todennäköisesti) tule olemaan se vakituinen työ. Tällä hetkellä oikeastaan mikä tahansa kelpaisi.
Minulla oli pari päivää sitten puhelinhaastattelu, joka laittoi miettimään erästä asiaa, nimittäin rehellisyyttä työnhaussa. Rehellisyys on itselleni tärkeä arvo, joten en voisi kuvitella valehtelevani vaikkapa cv:ssäni. Puhelinhaastattelussa kysyttiin asennoitumistani työskentelyyn kansainvälisessä ympäristössä, jossa työkieli on englanti. Vastasin totuudenmukaisesti, että olen sitä jossain määrin tehnyt, ja että se on minulle ihan ok. Sain haastattelun lopuksi tiedon, etteivät jatka prosessia kanssani, koska en ole tarpeeksi innokas työskentelemään kansainvälisessä työympäristössä.
Tämä on tietysti tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta jäin miettimään sitä, että olinko liian rehellinen, tai olisiko minun pitänyt kaunistella totuutta jotenkin. Huomatkaa, etten missään tapauksessa ole sanonut, etten halua työskennellä kansainvälisessä työympäristössä, mutta se, että ”se on ihan ok”, ei selvästikään riitä. En kuitenkaan parhaalla tahdollakaan voi sanoa, että haluaisin riemusta kiljuen työskennellä englanninkielisessä ympäristössä, ihan vain siitä syystä, ettei se kieli ole minulla lähellekään niin vahva kuin suomi, enkä koe että pystyisin ilmaisemaan itseäni samalla tavalla englanniksi kuin suomeksi.
Toinen asia, josta ajattelin kirjoittaa, ovat puhelinhaastattelut yleensä. On ymmärrettävää, että niitä suositaan varsinkin nyt koronan vuoksi, mutta mielestäni ne ovat epäreiluja ja osoittavat, etteivät työnantajat ymmärrä yhtään, millaista työnhaku voi olla. Puhelinhaastatteluja kun ei yleensä sovita etukäteen, vaan puhelu tulee täysin yllätyksenä. Sitten pitäisi salamannopeasti olla kartalla ja muistaa, mistä paikasta mahtoikaan olla kysymys, kun ensimmäisenä kysytään, että mikä sai sinut hakemaan tätä paikkaa. Se ei varmaan tuota ongelmia silloin, jos on hakenut viime aikoina yhtä tai kahta paikkaa, mutta esimerkiksi minä olen parhaimmillaan hakenut viittäkymmentä paikkaa viikossa. Mielestäni paljon parempi käytäntö olisi vaikkapa laittaa ensin sähköpostia, että käykö puhelinhaastattelu tällöin tästä paikasta. Silloin tulisi myös varmemmin vastattua siihen puhelimeen, koska puhelinmyyjät ja huijarisoittelijat ovat vaikuttaneet sen, ettei tuntemattomaan numeroon aina tule vastattua.
Haahuilija - työtön luuseri avautuu 