Mikään ei riitä

Keskustelu uuden esimiehen kanssa on takana. Kuten arvelin, ei olisi kannattanut odottaa mitään. En tiedä, miksi silti olen pettynyt. Ehkä tämä oli viimeinen oljenkorsi, ehkä toivoin että olisi joku, joka ei vain toteaisi, että ”onpa paska tilanne” ja levittelisi käsiään. En voi syyttää ihmistä, joka aloitti tehtävässä toissapäivänä, ja kyllähän minä sen hyvin ymmärrän, että hänen on vaikea ottaa kantaa mihinkään. Halusin silti kertoa oman versioni, nyt kun minulla siihen on vielä mahdollisuus, siltä varalta että hän joutuu sotkeutumaan siihen jotenkin. Ehkä toivoin murusen empatiaa.

On aika selvää, ettei riitä, että tekee työnsä hyvin. Niin hyvin kuin osaa. En tiedä, mikä riittää. Ilmeisesti olen pelkästään resurssi, pelkästään profiili, joka ei sovi kokonaisuuteen. Minua ei nähdä ihmisenä. Sitäkään en ymmärrä, koska olen saanut pelkästään positiivista palautetta tekemästäni työstä, en nirsoile työtehtävien suhteen, haluan opetella uutta ja opin mielestäni aika nopeasti. Olen kuitenkin opettanut uusia, vakituisia henkilöitä tehtäviinsä.

Ihmiset sanovat, että yritä nauttia kesästä ja mieti syksyllä uudestaan. Helppo sanoa, jos kuukausipalkka juoksee kesälomallakin. Ehkä on aika kääntää sivua, loputtomiin ei ole järkeä hakata päätään seinään.

cof

Mainokset

Poikki

Reilu viikko jäljellä. Nyt ei tunnu olevan juuri enää mitään menetettävää. Raskasta silti on, yrittää saada jotakin järkeä viimeaikaisiin tapahtumiin, yrittää jotenkin valmistautua edessä olevaan työttömyyteen (sikäli kun siihen voi valmistautua, vaikka ei siihen oikeasti voi). Käyttää tuntikausia omaa ja muiden aikaa siihen, että työpaikalle jäävät eivät olisi kusessa sitten kun minä lähden. Olen poikki.

Viime viikolla asiakasyrityksen esimies halusi jutella kanssani. Työsuojeluvaltuutettu ja hr-puolen ihminen olivat keskustelleet hänen kanssaan syrjimisepäilyistä. Esimies oli ilmeisesti saanut oman kantansa aika hyvin läpi: hänen mielestään minua ei ole syrjitty eikä ole toimittu mitenkään väärin. Keskustelu oli tyly: sanoma oli, että ”sinä nyt vain et sovi näihin tehtäviin, näihin on haettu erilaisia ihmisiä”. Olisinpa tajunnut kysyä, millä tavalla erilaisia, mutta olin liian mykistynyt.

cof

Tämän jälkeen puhuin vuokratyöfirman esimieheni kanssa puhelimessa, hän oli yhtä mykistynyt kuin minäkin. Hänen mielestään tällaista keskustelua ei olisi saanut tapahtua.

Epäkohtia on silti muitakin, kuten määräaikaisuuden jatkaminen ilman perusteita ja huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. En tiedä, mitä odottaa, ehkä ei kannata odottaa mitään, sillä kun on tarpeeksi manipuloiva ihminen kyseessä, saa mustan näyttämään valkoiselta. Olisin silti kuvitellut, että koska on kysymys isosta yrityksestä, tällaiset asiat tutkittaisiin aika tarkkaan.

Jonkinlainen valonpilkahdus vielä on. Kyseinen esimies on nimittäin vaihtamassa tehtäviä –  tosin samana päivänä kuin minunkin työsuhteeni loppuu. Uusi esimies kuitenkin aloitti osittain lomittain jo eilen. Pyysin tänään, että hän juttelisi kanssani lähtööni liittyvistä asioista. Keskustelun on tarkoitus olla huomenna. En tiedä, onko se virhe tai voinko saavuttaa mitään, mutta toistaalta, mitä voin hävitäkään.

Vähiin käy

…ennen kuin loppuu. Vajaa kolme viikkoa jäljellä. Päädyin lopulta lähettämään sen kirjoittamani pitkän sähköpostin työsuojeluvaltuutetulle. Tällä hetkellä mietin, että olisinpa lähettänyt sen jo aiemmin. Työsuojeluvaltuutettu ei nimittäin suhtautunut kovin kevyesti kertomaani. Meillä oli hänen ja pääluottamusmiehen kanssa palaveri maanantaina. Kerrottuani tapahtumat niin yksityiskohtaisesti kuin osasin, työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies olivat yhtä mieltä siitä, että minua on syrjitty rekrytointitilanteissa.

Itseasiassa pääluottamusmies totesi minulle, että minua on kusetettu.  Rekrytointitilanteiden lisäksi hän tarttui myös muihin epäkohtiin. Ensinnäkin hän kertoi minulle, että minulla on huomattavasti pienempi palkka kuin muilla samaa työtä tekevillä. Sitä olen toki epäillytkin. Lisäksi palkkani kuuluisi olla kuukausipalkka eikä tuntipalkka niin kuin se on nyt. Lisäksi määräaikaista sopimusta on jatkettu perusteettomasti useita kertoja. Tähän hieman yli vuoden jaksoon mahtuu kahdeksan määräaikaisuutta, mikä on kieltämättä melkoinen määrä.

Tiistaina palaveerasin vuokratyöfirman esimieheni kanssa. Fiilikset ovat aika vahvasti siihen suuntaan, että tässä tapauksessa asiakasyritys eli se yritys jossa työskentelen, on pimittänyt asioita myös vuokratyöfirmalta. Esimieheni oli hyvin pahoillaan siitä, miten asiat ovat menneet, ja kertoi olevansa ylpeä siitä, että olen uskaltanut viedä asioita eteenpäin.

En tiedä, mitä pitäisi odottaa. Toivon että asiat saavat jonkun ratkaisun mahdollisimman pian. Toivon myös, ettei asiakasyrityksen esimieheni, joka on osoittanut olevansa melko häikäilemätön ja kaksinaamainen, aloita minkäänlaista kyräilyä näinä vajaana kolmena viikkona, jotka vielä ovat jäljellä. Totta puhuen voisin odottaa mitä tahansa. Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että asiakasyritys sai juuri vähän aikaa sitten ilmeisesti arvostetunkin tunnustuksen siitä, miten hyvä työpaikka se on.

cof