Epäoikeudenmukaisuudesta

Lamaantuminen. Olen niin raivoissani etten pysty itkemään. Välillä tuntuu etten pysty edes hengittämään. Olen useaan otteeseen kirjoittanut vuokratyösuhteeni vaiheista. Työsuhteen jota on jatkettu niin monta kertaa etten ole enää itsekään pysynyt laskuissa mukana. Työn josta olen saanut pelkästään positiivista palautetta. Yhtä kaikki, olen nyt ollut vähän yli vuoden työpaikassa, johon minun alun perin piti mennä kahdeksi viikoksi. Menin aluksi projektiin, jolloin vuokratyön käyttö ja määräaikaiset työsopimukset ovat ymmärrettäviä ja sallittuja. Projekti on kuitenkin jo kauan ollut ohi, joten teen samoja töitä kuin suoraan yritykseen palkatut vakituiset työntekijät. Tiimiin on kahteen otteeseen rekrytoitu uusia työntekijöitä. Ensimmäisellä kerralla hain, mutta minua ei edes haastateltu. Silloisen esimiehen selitys oli se, että hän ei usko minun haluavan sitä (voisinko saada itse päättää, mitä haluan, kiitos).

Toisella kertaa ilmaisin innokkuuteni paikkaa kohtaan jo ennen kuin se oli tullut virallisesti auki. Esimies (joka tässä vaiheessa oli jo vaihtunut) vastasi ympäripyöreästi ottavansa tämän huomioon. Hän ei kuitenkaan vaivautunut edes ilmoittamaan minulle, kun paikka tuli auki. Kun tästä myöhemmin keskusteltiin, hänen selityksensä oli, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta. Hän kuitenkin palkkasi tehtävään minua 7 vuotta nuoremman henkilön. Ottaen huomioon että itse olen 34 ja molemmat olemme ammattikorkeakoulun käyneitä, en usko palkatulla henkilöllä olevan määrällisesti kovin paljoa minua enemmän kokemusta. Ehkä kaivattu kokemus oli erilaista kuin mitä minulla on, mutta en usko esimiehen oikeasti perehtyneen siihen, minkälaista kokemusta minulla on. Hän kun ei ole ollut mukana rekrytoimassa minua. Myös entinen esimieheni (se joka ei silloin ensimmäisellä kerralla halunnut palkata minua) ihmetteli kovasti tätä argumenttia, kun taannoin kerroin siitä hänelle, ”tämä työ kun opitaan tekemällä ja sinä olet oppinut sen todella hyvin”.

cof

Yksi asia oli se, että esimieheni oli minulta kysymättä ilmoittanut vuokratyöfirmalle, että sopimustani jatketaan. Olin hieman ihmeissäni kun vuokratyöfirmasta soitettiin minulle ja kerrottiin että ”olen saanut jatkoa”. Tästä seurasi se, että ilmaisin etten missään tapauksessa tule jatkamaan vuokratyöntekijänä. Harkitsematonta ja typerää? En tiedä, ehkä. Työni loppuvat toukokuun lopussa. Eilen sitten kuulin, että vakituinen paikka on taas tulossa auki. Kaikesta päätellen minulta ei kuitenkaan olla kysymässä, haluaisinko paikan tai antamassa mahdollisuutta jäädä vakituiseksi. Olen käyttänyt valtavasti omaa työaikaani näiden uusien vakituisten työntekijöiden perehdyttämiseen. Jostain syystä kelpaan opettamaan heitä vaikken siihen työhön kelpaakaan.

En tiedä mitä teen. En kai voi tehdä mitään, ja toisaalta tämä sekoilu johdon puolelta vie minulta hirveästi energiaa. En vain enää jaksa hakata päätäni seinään.

Mainokset

Kyykytystä

Laki työttömyysturvan aktiivimallista tuli voimaan vuoden vaihteessa. En tiedä, onko kaikilla tai edes valtaosalla työttömistä selkeä käsitys siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Varmaankin nyt alkaa olla, kun yli puolelta työttömistä leikataan tukia. Sävy, jolla asiasta puhutaan myös niin sanotuissa puolueettomissa medioissa (jos sellaisia on), tuntuu siltä, että työttömät eivät ole pystyneet saavuttamaan jotakin, ei niin että yhteiskunta ei ole pystynyt tarjoamaan heille mahdollisuutta täyttää aktiivimallin edellytyksiä.

cof
Kuva on otettu Eduskuntatalon portailla 9. maaliskuuta, jolloin aktiivimallia vastustava kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle.

Kyykytyksestä päästäänkin omaan tilanteeseeni.

Työni jatkuvat vielä kaksi kuukautta. En ole lainkaan varma siitä, pystynkö saamaan heti uuden työpaikan tai tulenko täyttämään aktiivimallin edellytykset esimerkiksi ensimmäisellä tarkastelujaksollani. Töiden loppuminen osuu toukokuun loppuun. Kesällä on tunnetusti hankala saada töitä, ellei sitten lasketa kesätöitä (en väitä että niitä olisi helppo saada). Periaatteessa minun pitäisi tällä hetkellä siis kokopäivätyön lisäksi jaksaa hakea töitä. Kokemuksesta tiedän, että töiden hakeminen vastaa kokopäivätyötä.

En tiedä, tekeekö minusta huonon ihmisen, jos töiden loppumisen jälkeen haluan hengähtää. Entä jos en heti haluakaan uutta työtä. Olen vuokratyöntekijä, ja kyseinen vuokrafirma maksaa lomakorvaukset aina palkan yhteydessä. Koska palkka on pieni, ei ole juurikaan varaa pitää palkattomia vapaita. Olen väsynyt.

Tämä varmasti tekee minusta kelvottoman laiskurin ja töiden välttelijän: Asiakasyritys olisi halunnut jatkaa sopimustani vuokratyöntekijänä. Sen vuoden aikana, jonka olen tehnyt yrityksessä töissä, tiimiin on rekrytoitu kaksi vakituista työntekijää tekemään niitä samoja töitä joita minä teen nyt. Ensimmäisellä kerralla hain paikkaa. Minua ei edes haastateltu. Silloinen esimies sanoi myöhemmin, että hän ei usko sen olevan sitä mitä minä haluan tehdä. Koska rekrytointiprosessi oli silloin jo pitkällä, en oikein voinut sanoa mitään, millä olisi ollut jotain vaikutusta. Toisella kerralla ilmoitin esimiehelle, joka oli tässä vaiheessa jo vaihtunut, että olen kiinnostunut tehtävästä heti, kun kuulin että se mahdollisesti tulee auki. Esimies vastasi ympäripyöreästi ottavansa tämän huomioon. Kuitenkaan hän ei edes vaivautunut ilmoittamaan minulle kun paikka tuli auki. Tulin siihen tulokseen, ettei minun ole mitään järkeä hakea sitä. Asiaa selviteltiin myöhemmin, ja nykyinen esimieheni selitys oli se, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta. En siis ilmeisesti ole hänen mielestään pätevä tekemään niitä töitä joita teen. Jostakin syystä tunnun olevan pätevä perehdyttämään näitä uusia työtovereitani tehtäviinsä. En myöskään usko että asiakasyrityksen esimies tietää, miten paljon minulla on kokemusta, koska hän ei ole ollut mukana rekrytoimassa minua.  Molemmat rekrytoidut ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minä, ja käsittääkseni heillä on suunnilleen yhtä paljon työkokemusta kuin minulla.

Kun tähän kuvioon lisätään se, että kyseisessä yrityksessä on oikeasti aika iso ero sillä, onko vakituinen vai vuokratyöntekijä, on pieni ihme, että olen jaksanut näinkin kauan.  Vähän niinkuin olisi kahden kerroksen väkeä. Motivaatio ei ole kovin korkealla, tuntuu että on pakko lähteä, en voi jäädä tähän. Olen surullinen, koska olen saanut pelkästään positiivista palautetta, ja mielestäni olen ansainnut sen. Olen surullinen, koska alan olla aika hyvä siinä työssä, jota teen. Niitä ihmisiä, joiden kanssa on ollut mukava tehdä tölitä, tulee ikävä. Voin kuitenkin vain kuvitella, miten minut korvataan uudella halvalla vuokratyöntekijällä ennen kuin olen pakannut kamani. Miksi haluaisin sitoutua yritykseen, joka ei halua sitoutua minuun?

Aktiivimallia vastaan 2.2. klo 11 Senaatintorilla

En tiedä, onko minulla aiheesta aktiivimalli mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi sanottu jo paremmin moneen kertaan, mutta muistutan huomisesta mielenosoituksesta Helsingin Senaatintorilla 2.2. klo 11. Niille, joille huomiset lakkoilut aiheuttavat haittaa, haluan muistuttaa, että kysymys on kuitenkin vain yhdestä päivästä. Kurja juttu, mutta koskapa ne lakot osuisivat “hyvään saumaan”, kaikkien kannalta ainakaan. Työtön ei oikein voi lakkoilla, joten muiden apua tarvitaan. (Koska jos työtön lakkoilisi ja vaikka jättäisi jonkin työkkärin hänelle asettaman toimenpiteen tekemättä, siitä rangaistaisiin aika massiivisesti monen kuukauden karenssilla).

Tietoa mielenosoituksesta on mm. AKT:n sivuilla https://www.akt.fi/uutiset/aanityottomalle-mielenilmauksen-ohjelma-ja-kaytannon-jarjestelyt/

Tapahtumalla on Facebookissa sivut https://www.facebook.com/events/163144374313101

SAK myös järjestää tapahtumaan maksuttomia kuljetuksia eri puolilta Suomea https://www.sak.fi/aineistot/tapahtumat/mielenilmaus-aktiivimallia-vastaan

aanityottomalle_web

 

Myös meidän presidentti?

Aktiivimallista on saanut lukea viime aikoina kyllästymiseen asti. Hyvä uutinen on totta kai se, että kansalaisaloite, jolla malli pyritään kumoamaan, keräsi ennätysajassa vaadittavan määrän kannatusilmoituksia, jotta se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Nyt kannatusilmoituksia on jo yli 128 000, kun vaadittava määrä on 50 000.

Tänään on alkanut presidentinvaalien ennakkoäänestäminen. (Ennakkoäänestyspaikat näkee täältä. Mukaan tarvitsee vain henkkarit.) Jokaisen kannattaa ilman muuta kantaa äänensä kekoon, mutta kannattaa myös miettiä, ketä äänestää. Helppoa olisi tietysti äänestää istuvaa presidenttiä, koska hän on hoitanut hommansa ”ihan hyvin”. Mutta voisiko asiat olla paremmin? Voisiko presidentti esimerkiksi olla enemmän heikkojen puolella? Niiden puolella, jotka puolustajaa oikeasti tarvitsevat?

Pekka Haaviston ajatuksia aktiivimallista voi kuulla Facebook-videosta ja Ylen presidenttitentistä (aktiivimallista puhutaan alkaen kohdasta 33.08). Presidenttiehdokkaista myös Merja Kyllönen (vas.) ja Tuula Haatainen (sdp) ovat vastustaneet aktiivimallia. Niinistön kanta on hieman epäselvä, koska hän sanoo kannattavansa mallia, ”jos se on reilu”. Sitähän se ei ole, mutta Niinistö on kuitenkin allekirjoittanut lain.

26685361_10156272318189684_151259588178960330_o

Kumotaan HE 124/2017 vp

Emme juuri muuta voi tehdä, joten tehdään edes se, mitä voimme. Käykäähän kannattamassa kansalaisaloitetta työttömyysturvalain muutosten kumoamisesta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730

Vaikka ei juuri tällä hetkellä itseä koskettaisikaan, sinäkin voit olla joskus työtön. Hirveästi joulumieltä ei ainakaan tältä suunnalta löydy, mutta hyvää ja rauhallista joulua siitä huolimatta.

tyokkari

 

Mutta onneksi meillä on nelosolut

Joko tänään tai huomenna eduskunta äänestää työttömyysturvan aktiivimallista, jossa työttömiä rangaistaan siitä, että he ovat työttömiä. Jatkossa siis työttömyysturvaan tehdään 4,65 prosentin leikkaus, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole ollut palkkatöissä, harjoittanut yritystoimintaa tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin.

Tulevaisuudessa siis täyden työttömyysturvan voi saada vain henkilö, jolla on töitä. Siis hetkinen? Vähän niin kuin sairauspäivärahaa voisi saada vain henkilö, joka on parantunut. (Anteeksi, en tarkoita verrata työttömyyttä sairauteen, mutta ymmärtänette pointin. Jos työttömyys sairaus olisikin, se olisi yhteiskunnan eikä ihmisten sairaus).

Olen seurannut mykistyneenä meneillään olevaa keskustelua laiskoista työttömistä, joita ei kuulemma saisi vaivata töiden hakemisella. Jonkinlaisena kokemusasiantuntijana voin kertoa, ettei kysymys ole siitä. Töitä kun ei välttämättä saa, vaikka niitä miten hakisi. Itse hain aikoinaini viikossa parhaimmillaan noin viittäkymmentä työpaikkaa. Se, että pystyn hakemaan niin montaa paikkaa, johtuu aika pitkälti siitä, että asun pääkaupunkiseudulla. Silti, työhaastatteluihin pääsi vain kouralliseen, ja kesti aika pitkään, ennen kuin sain töitä. Nyt olen viimeiset 9 kuukautta elänyt muutamia viikkoja tai kuukausia kestävien työsopimusten epävarmuudessa.

Olen melko varma, että hallituksen esitys tulee menemään läpi. Olisi iloinen yllätys, jos se ei menisi. Jotenkin ovelasti on viety oikeasti tärkeältä asialta huomiota ajoittamalla esitys alkoholilain muutoksesta samoihin aikoihin. Onhan toki huomattavasti tärkeämpää, että ruokakaupasta saa ostettua nelosolutta, kuin se, kyykytetäänkö tuhansia suomalaisia vastoin ihmisarvoa.

Oman työttömyyskassani sähköpostissa ensi vuoden muutoksista luki mm. näin:

”Vuoden 2018 alusta työnhakijalla on oikeus ansiopäivärahaan yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen estämättä neljän kuukauden ajalta, jos toiminta alkaa työttömänä ollessa.”

Valitettavasti tuo kuulostaa minusta vähän siltä, että monista työttömistä ollaan leipomassa yrittäjiä väkisin – eivätkä he välttämättä tiedä yhtään, mihin ovat ryhtymässä. Jos se menisikin noin sulavasti, entäpä sitten sen neljän kuukauden jälkeen? Ei kannata harkitakaan yrittäjäksi ryhtymistä, ellei tosiaan ole aikeissa ryhtyä yrittäjäksi ja ole suhteellisen varma, että pystyy myös elämään yritystoiminnallaan. Työkkärin tukien pariin tuskin on enää siinä vaiheessa paluuta – ennen kuin on todistetusti lopettanut yritystoimintansa ja kärsinyt asiaan kuuluvan karenssin. En nyt yritä estellä ketään ryhtymästä yrittäjäksi, mutta pääasia mielestäni on, että ihmiset tietävät, mihin ovat ryhtymässä.

Mitä sitten tulee niihin satunnaisiin palkkatöihin, joita työttömän pitäisi tehdä säilyttääkseen työttömyysturvansa, toivon todella että toimintatapoihin saadaan joku parannus, mutta kun viimeksi itse olen työttömänä tehnyt kuukaudessa muutaman työpäivän, lopputulos on ollut se, että työttömyyspäivärahan maksaminen on viivästynyt melkein kuukaudella. Taloudellisesti tuossa ei siis muutaman satasen takia ole välttämättä oikein mitään järkeä, ja läheskään kaikilla ei yksinkertaisesti tuon takia ole varaa ottaa niitä keikkatöitä vastaan. Aika monet siis varmasti kärsivät mieluummin leikkaukset kuin ovat viikkoja kokonaan ilman rahaa.

silmukka

Samaan aikaa toisaalla

Ideologinen työtön sitä ja saamattomat laiskurit tätä. Koko aihe pursuaa korvista, enkä ole lukenut murto-osaakaan siitä, mitä aiheesta on viime päivinä kirjoitettu. Ossi Nyman pelasi korttinsa sikäli ovelasti, että harva esikoiskirjailija saa osakseen moista huomiota. Valitettavasti Nyman tulee samalla tehneeksi aika paljon hallaa niille työttömille, jotka antaisivat vaikka toisen kätensä päästäkseen töihin. Voin kuvitella, miten tällä hetkellä aika monet mielessään niputtavat kaikki työttömät samaan sakkiin – ”Mitä minä sanoin, tuollaisia ne ovat kaikki”. Tästä päästään siihen, ettei varmaan mitään muuta ihmisryhmää kuin työttömiä yhtä suuren yleisen hyväksynnän vallitessa voida tunkea samaan lokeroon.

18358684_10155473976474684_4791114862158790598_o

Nymanin ulostulon jälkeen näitä onkin riittänyt, ”ideologisesti työttömiä”. Useimmilla (sikäli kun he ovat oikeita ihmisiä eivätkä jonkun toimittajan keksimiä) on ilmeisesti hieman enemmän järkeä päässä kuin Nymanilla, eivätkä he toitota omalla nimellään ettei töihin meno kiinnosta mutta työttömyyskorvaus kelpaa. Monet TE-keskuksen kanssa asioimaan joutuneet nimittäin tietävät, että työtöntä rangaistaan karenssilla pienimmästäkin syystä, yritti sitten tehdä jotain tai olla tekemättä.

Oikeasti en ihmettele sitäkään, että jossain vaiheessa kiinnostus töiden hakemiseen vain loppuu. Voisin kuvitella, että jos itse olisin vuodesta toiseen hakenut töitä pääsemättä edes haastatteluun, yrittäisin varmasti etsiä elämääni sisältöä jostakin muualta. Onko sitten enemmän väärin elää yhteiskunnan kustannuksella ja tehdä jotakin, mistä tuntee saavansa jotain kuin olla vaikkapa vuodesta toiseen palkattomissa harjoitteluissa, mistä ei koskaan seuraa mitään pysyvää? En tiedä, mutta niille jotka taivastelevat yhteiskunnan kustannuksella herroiksi eläviä työttömiä, voin sanoa: kannattaa kokeilla, ei sillä peruspäivärahalla kovin pitkään juhlita.

Oma tilanteeni on sikäli valoisa, että työ, jossa aloitin keväällä, jatkuukin ensi toukokuuhun asti. Tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun pystyn ajattelemaan elämääni pidemmälle kuin kahden viikon tai kahden kuukauden päähän. Eriarvoisuus silti rassaa aika paljon. Itse teen käytännössä samoja tehtäviä kuin muutkin tiimissäni, mutta vuokratyöntekijänä olen kuitenkin hieman kuin toisen luokan kansalainen. Minulla ei välttämättä ole tarvittavia välineitä töiden tekemiseen. Minua ei kutsuta viikkopalaveriin. Eikä pikkujouluihin. Pahinta on silti erään työtoverin asenne, joka saa minut miettimään vähintään kerran viikossa irtisanoutumista. Se asenne sanoo: ”Minä olen parempi kuin sinä”.