Työttömyysuupumus eli muista pyhittää lepopäivä

Samalla tavalla kuin työssä oleva voi uupua, työtönkin voi ajaa itsensä loppuun. Voi kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Tuskin mikään työ on yhtä epäkiitollista ja vähän palkitsevaa kuin työnhaku. Kun mistään ei kuulu vastausta ja edellisestä työhaastattelusta on kuukausia, ja silti kirjoittaa useita työhakemuksia päivässä, alkaa usko loppua. Parhaimmillaan olen lähettänyt viitisenkymmentä työhakemusta viikossa. Näistä ehkä muutamasta tulee ikinä mitään vastausta, edes sitä ”valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”-viestiä. Työllä yleensä on joku tarkoitus, joku tulos. Työnhaullakin on tarkoitus, löytää työpaikka. Mutta aika usein tulee mieleen, että lopputulos olisi sama, haki niitä töitä tai ei.

On varmaan olemassa työttömiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä töitä saati etsiä niitä. Mutta luulen että useimmat työttömät haluavat tehdä töitä. Ainakin jos siitä voi päätellä mitään, miten paljon hakemuksia on lähetetty niihin paikkoihin, joista hakijoiden määrä ilmoitetaan siinä samassa viestissä, jossa kerrotaan, ettei ”valinta tällä kertaa kohdistunut sinuun”.

Työttömänkin on tärkeää pitää hengähdystauko, lepopäivä. Itse huomaan välillä ajattelevani, etten ansaitse lepopäivää. Enhän ole onnistunut työnhaussa. Olen tehnyt vain turhaa työtä.

 

Miten te selviätte?

Miten te selviätte siitä, ettei koskaan ole rahaa mihinkään? Että joutuu tuntemaan syyllisyyttä siitä, jos suo itselleen kahvikupillisen, koska oikeastaan siihen ei olisi rahaa? Että voisi mennä johonkin tapahtumaan, kunhan se on ilmainen, paitsi ettei voi, koska ei ole varaa bussilippuun? Siitä, että tukehtuu jos ei pääse pois kotoa, kun seinät kaatuvat päälle? Miten siitä selviää, ettei tänäänkään tullut kutsua työhaastatteluun, pelkästään niitä ”valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”-viestejä, jos niitäkään?

Työttömyys ja masennus

Tänään vietetään Kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Olen pohtinut työttömyyden vaikutusta masennukseen ja itsemurhiin. Ei ehkä voida yksioikoisesti sanoa, että työttömyys aiheuttaa masennusta tai itsemurhia. Se ei varmaankaan ole niin yksinkertaista, itsemurha on usean tekijän summa. Mutta uskon että sillä on vaikutusta. Yllättäen työttömäksi jääminen järkyttää koko elämän perustuksia, ehkä jopa ihmisen kuvaa itsestään. Työttömyys aiheuttaa häpeää ja turvattomuuden tunnetta. Lisäksi varmasti yllättävä negatiivinen tapahtuma – esimerkiksi työttömäksi jääminen – voi laukaista itsetuhoisen teon, jos henkilöllä on siihen taipumusta (Mielenterveys 2/2016). Usein työttömyyteen liittyy taloudellinen epävarmuus. Jos työttömyys pitkittyy ja joutuu kituuttamaan peruspäivärahalla, ei se minusta kovin suuri yllätys olisi, jos se aiheuttaisi myös masennusta. Joskus jatkuvaan stressiin ja epävarmuuteen vain väsyy. Toisaalta masennuskin aiheuttaa työttömyyttä. On vähän vaikea saada töitä – tai edes hakea niitä – jos ei jaksa nousta sängystä ylös. Silloin tosin työn saaminen ei ehkä olekaan se ensimmäinen asia.

Työttömyydestä ja mielenterveydestä on kirjoitettu esimerkiksi Mielenterveysseuran nettisivuilla.

Lähteet: Salovuori, Samuel: ”Toivoa umpikujan keskelle”. Mielenterveys-lehti 2/2016. s. 10.