Pahoittelen radiohiljaisuutta taas kerran, mutta tällä hetkellä tuntuu, että pitää vähän selvitellä ajatuksia. Kirjoitin viime postauksessani harjoittelupaikassani alkaneista YT-neuvotteluista, jotka tuntuivat itselleni tosi, tosi huonolta uutiselta. Tilanne muuttui – tai selkeni – kuitenkin omalla kohdallani hyvin nopeasti. Jo samalla viikolla, jona YT-neuvotteluista kerrottiin, minulla oli kädessäni toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, joka alkaa heti tämän harjoittelun jälkeen. Nyt harjoittelua on siis vielä pari viikkoa jäljellä. Esimieheni kuitenkin pyysi, etten juuri mainostaisi saamaani työsopimusta, ettei kukaan mahdollisesti irtisanottavista riitauta asiaa. Mitään ongelmaahan asiassa ei ole, esimieheni ja yrityksen HR ovat käyneet asiaa läpi lakimiehen kanssa, eikä kukaan mahdollisesti irtisanottavista tai lomautettavista tee kanssani samankaltaista työtä. Tunne on kuitenkin sekavampi, kuin jos olisin saanut työsopimuksen, eikä olisi niitä YT-neuvotteluja varjostamassa. Mikäänhän ei nykypäivänä ole varmaa, vaikka olisikin se toistaiseksi voimassa oleva työsopimus taskussa. Minullakin on työsuhteen aluksi neljän kuukauden koeaika. Se tuntuu puolen vuoden harjoittelun päätteeksi aika pitkältä ajalta, mutta siihen en voi vaikuttaa. Ja aina voi tulla uudet YT:t vaikka näistä selvittäisiinkin. Olen kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Mukavaa syksyä kaikille.
Ensinnäkin pahoittelen sitä, jos tekstini on sekavaa, mutta pääni tuntuu olevan jotenkin tyhjä ja sekaisin tällä hetkellä.
Kirjoitin viime postauksessani ajatuksiani koulutuksesta, johon osallistun tällä hetkellä. Koulutushan on TE-palveluiden yhteistyössä kouluttavan tahon ja yhteistyöyritysten kanssa järjestämä koulutus, jonka ensisijaisena tarkoituksena on se, että koulutettavalle löytyisi työpaikka siitä yrityksestä, jossa hän koulutukseen liittyvän harjoittelujakson aikana työskentelee. Nämä FEC-koulutuksethan poikkeavat joistakin muista TE-palveluiden koulutuksista siinä, että tarkoitus on oikeasti täyttää jokin yhteistyöyrityksen tarve, ja yritys maksaa tuhansia euroja koulutuksen järjestäjälle (kuitenkin vähemmän kuin mitä puolen vuoden palkka olisi, ja työn tekijähän jää tässä taloudellisessa mielessä nuolemaan näppejään).
Kuten viime postauksessani kirjoitin, yhtälö on tällä hetkellä aikamoinen, ja eilen siihen tuli vielä yksi aika iso muuttuja lisää, kun ilmoitettiin, että yrityksessä alkaa YT-neuvottelut. Kirjoitan tästä suurpiirteisesti, koska en saisi kertoa tilanteesta ulospäin. Mutta kuvitelkaa, minkälainen tuuri voi ihmisellä olla, kun saman viikon alussa, jolloin on tarkoitus laittaa nimet työsopimukseen, ilmoitetaan YT-neuvotteluiden alkamisesta. Juteltuani esimieheni kanssa käsitykseni on se, että minut olisi tarkoitus edelleen palkata, mutta nyt se on hankalampaa. Minähän en tee samaa työtä mitä kukaan muu yrityksessä tekisi, mutta voi olla että paikka, jonka piti olla minun, pitää laittaa auki, jolloin sitä pystyy hakemaan kuka tahansa talon sisältä. Siinä tapauksessa joudun siis hakemaan itsekin omaa paikkaani. Uskon kyllä, että paikka siinä tapauksessa on minun, mutta peilaten aiempiin kokemuksiin työelämässä, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Tilannettahan hankaloittaa se, että esimieheni on jäämässä vanhempainvapaalle tämän viikon jälkeen. Hänelle toki tulee sijainen, joka aloitti viime viikolla. Tapasin tulevan esimieheni ensimmäistä kertaa eilen. Samana päivänä siis jona olin kuullut YT-neuvotteluista. Kuvitelkaapa tilanne, jossa olin eilen: Tarkoitus on kertoa omasta taustasta tulevalle esimiehelle, samalla kun nieleskelen kyyneleitä.
Vaikka tiedän, ettei tämä tilanne ole varmaankaan ollut kenenkään tarkoitus, tunnen itseni vähän petetyksi. Työskentelin keväällä ihan täysillä ja joustin tosi paljon, koska halusin sen työpaikan. Nyt tuntuu – jälleen kerran – että se meni hukkaan, ja on vain käytetty hyväksi. Tämä vaikuttaa myös käsitykseeni FEC-koulutuksista. En aiemminkaan uskonut TE-palveluiden koulutusten työllistävään vaikutukseen kovin paljoa, mutta FEC-koulutuksiahan markkinoidaan niin, että esim. 85% osallistujista työllistyy koulutuksen lopuksi. Tiedän kyllä, että osittain minulla on ollut vain tosi huono tuuri. Vai onko? Oliko harjoittelijan ottaminen koulutuksen kautta yritykseltä vain taktinen veto, ajatuksena että harjoittelijasta pääsee helposti eroon koulutuksen päätteeksi? Teetetään harjoittelijalla niin paljon töitä kuin pystytään ja sitten sanotaan kiitos ja näkemiin? Kaikenlaisia ajatuksia saattaa tulla mieleen.
Haahuilija - työtön luuseri avautuu 