Ajatuksia FEC-koulutuksesta

En ole kirjoittanut ikuisuuteen – lähinnä siksi että en ole ehtinyt. Joku ehkä miettii, että ehkä olen saanut työpaikan, koska minusta ei ole kuulunut. No, en aivan. Pääsin kylläkin FEC-koulutukseen, joka nyt on jo melkein puolivälissä. Koulutus kestää puoli vuotta. FEC-koulutushan (Further Educated with Companies) eroaa ehkä muista työkkäriin liittyvistä koulutuksista siinä, että tässä koulutuksessa tavoite on oikeasti se, että koulutuksen päätteeksi työllistyisi yhteistyöyritykseen, jossa on siis tehnyt harjoittelun koulutuksen aikana. Käytännössä yritykset ovat sitoutuneet koulutukseen enemmän kuin monissa muissa koulutuksissa, koska yritys maksaa koulutuksen järjestäjälle useita tuhansia euroja (ei siis maksa TE-toimistolle vaan kolmannelle osapuolelle, yritykselle joka koulutuksen varsinaisesti järjestää). Summa on kyllä joka tapauksessa vähemmän kuin jos henkilö olisi palkattu yritykseen puolen vuoden ajaksi ja toisaalta yritys ei sitoudu palkkaamaan henkilöä, vaikka se onkin tavoite.

Tämän kyseisen koulutuksen järjestäjän verkkosivuilla lukee, että heidän koulutuksiinsa osallistuvista keskimäärin 85% työllistyy koulutuksen lopuksi. Kuulostaa aika hyvältä. Joka tapauksessa prosentti ei ole ollut lähellekään tuota aiemmissa koulutuksissa, joissa olen ollut mukana, mutta ne eivät siis ole olleet FEC-koulutuksia. Tällä hetkellä esimieheni mukaan näyttäisi siltä, että työsopimus olisi syntymässä mutta toisaalta hän on tähdentänyt, ettei sitä voi kuitenkaan vielä varmuudella luvata. Tilanteesta tekee vähän haastavan se, että esimieheni on jäämässä melkein heti kesälomansa jälkeen äitiyslomalle, ja olemme tiimissä kahdestaan. Esimiehelleni tulee toki sijainen, mutta vähän tilanne mietityttää. Lisäksi tuntuu tällä hetkellä siltä, että maailma pitäisi saada valmiiksi ennen juhannusta, kun kaikki pitäisi saada tehtyä valmiiksi ennen esimieheni kesälomaa. Vajaassa kolmessa kuukaudessa minulle onkin kertynyt kolmisenkymmentä tuntia ylitöitä. Vaikka on sanottu, ettei minulta niitä edellytetä, olen vähän puun ja kuoren välissä, kun haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, että saisin sen työpaikan.

Alan kuitenkin miettiä, onko tämä sen arvoista. Ehkä alan kuitenkin katsella avoimia työpaikkoja. Minähän en siis saa tällä hetkellä palkkaa vaan olen edelleen työttömyyskorvauksella (+kulukorvaus 9 euroa/päivä). Jos ilmoitettaisiin, ettei minua koulutuksen päätteeksi palkata, tuntuisi varmasti siltä, että minusta on imetty kaikki hyöty irti, mutta itse en ole saanut mitään tilalle. Olen muutamaan kertaan miettinyt, että hakeudun johonkin muualle, mutta sitten taas toisaalta olen niin lojaali, etten halua jättää esimiestäni pulaan. Kaksipiippuinen juttu, koska yritys ei ole sitoutunut minuun, joten miksi minun pitäisi sitoutua yritykseen. Tehtävät ovat kyllä olleet juuri sitä, mitä olen aina halunnut tehdä ja missä luultavasti olen paras, ja henkilökemiat ovat toimineet esimieheni kanssa hyvin (sen verran mitä olemme muutaman kerran tavanneet kasvotusten, koronatilanne tekee uudessa paikassa aloittamisesta vielä normaalia haastavampaa, kun ollaan enimmäkseen etänä). Töitä vaan on niin paljon ja esimiehen vaihtuminen mietityttää, joten on aika ristiriitaiset tuntemukset, ja ne vaihtelevat päivittäin.

Koulutus sinänsä on tuntunut omaan työhön liittyen vähän kaukaiselta. Koulutusalahan on minulle aika uusi. Toimiala on aika erityinen ja vaatii tiettyjen lainalaisuuksien ymmärtämistä, vaikka tehtävänkuvani sinänsä on suurelta osin aika samanlainen mitä olen aiemminkin tehnyt. Mutta koska koulutukseen osallistuu hyvin eri taustaisia ja erilaisissa tehtävissä olevia ihmisiä, kaikki ei ehkä tunnu niin olennaiselta kaikille.