… kesä kaikilla

Elokuun alku, ja monet palaavat töihinsä. Puolisonikin palasi eilen. Minun on välillä vaikea käsittää, että minä en ole palaamassa töihin. Minulla ei ole työtä johon palata. Olen hakenut suunnilleen kaikkia mahdollisia töitä, joihin kuvittelisin minulla olevan edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Tällä hetkellä töitä ei vain tunnu olevan juuri tarjolla. Ehkä se johtuu vielä kesälomista, toivon ainakin. On kuitenkin tavallistakin turhauttavampaa, jos ei ole paikkoja joita hakea. Ei sitten ole hirveästi toiveita työllistymisestäkään.

Esimerkiksi Oikotien jutussa pohdittiin, voiko työtön lomailla. Sehän riippuu varmaan siitä, keneltä kysytään. Jos erehtyisi kysymään vaikka istuvalta hallitukselta tai työkkäriltä, niin eipä varmaan. Kaikki kuitenkin tarvitsevat välillä lepoa. Työttömyys on usein kuluttavampaa kuin työssäkäynti. Ainakin vakituisessa työsuhteessa pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta. Tietää että se viiden viikon palkallinen kesäloma tulee joskus. Työtön ei pysty näkemään tulevaisuudessa valonpilkahduksia, ainoastaan samaa harmaata päivästä, viikosta, kuukaudesta ja ehkä vuodesta toiseen. Palkkana töiden hakemisesta on ainoastaan leikkaukset jo valmiiksi minimaalisista tuloista. Jatkuva stressi siitä, miten saada kaikki laskut maksettua, valvottaa öisin.

Työtön kaipaisi myös irtiottoja arjesta. Ehkä voisi mennä taidenäyttelyyn, uimahalliin tai elokuviin – jos olisi rahaa. Itsekin karsin nyt bussilipusta, joten en voi hirveästi liikkua mihinkään. Kävelyä läheisessä puistossa ne eivät vielä minulta vie.