Lisää ajatuksia FEC-koulutuksesta

Ensinnäkin pahoittelen sitä, jos tekstini on sekavaa, mutta pääni tuntuu olevan jotenkin tyhjä ja sekaisin tällä hetkellä.

Kirjoitin viime postauksessani ajatuksiani koulutuksesta, johon osallistun tällä hetkellä. Koulutushan on TE-palveluiden yhteistyössä kouluttavan tahon ja yhteistyöyritysten kanssa järjestämä koulutus, jonka ensisijaisena tarkoituksena on se, että koulutettavalle löytyisi työpaikka siitä yrityksestä, jossa hän koulutukseen liittyvän harjoittelujakson aikana työskentelee. Nämä FEC-koulutuksethan poikkeavat joistakin muista TE-palveluiden koulutuksista siinä, että tarkoitus on oikeasti täyttää jokin yhteistyöyrityksen tarve, ja yritys maksaa tuhansia euroja koulutuksen järjestäjälle (kuitenkin vähemmän kuin mitä puolen vuoden palkka olisi, ja työn tekijähän jää tässä taloudellisessa mielessä nuolemaan näppejään).

Kuten viime postauksessani kirjoitin, yhtälö on tällä hetkellä aikamoinen, ja eilen siihen tuli vielä yksi aika iso muuttuja lisää, kun ilmoitettiin, että yrityksessä alkaa YT-neuvottelut. Kirjoitan tästä suurpiirteisesti, koska en saisi kertoa tilanteesta ulospäin. Mutta kuvitelkaa, minkälainen tuuri voi ihmisellä olla, kun saman viikon alussa, jolloin on tarkoitus laittaa nimet työsopimukseen, ilmoitetaan YT-neuvotteluiden alkamisesta. Juteltuani esimieheni kanssa käsitykseni on se, että minut olisi tarkoitus edelleen palkata, mutta nyt se on hankalampaa. Minähän en tee samaa työtä mitä kukaan muu yrityksessä tekisi, mutta voi olla että paikka, jonka piti olla minun, pitää laittaa auki, jolloin sitä pystyy hakemaan kuka tahansa talon sisältä. Siinä tapauksessa joudun siis hakemaan itsekin omaa paikkaani. Uskon kyllä, että paikka siinä tapauksessa on minun, mutta peilaten aiempiin kokemuksiin työelämässä, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Tilannettahan hankaloittaa se, että esimieheni on jäämässä vanhempainvapaalle tämän viikon jälkeen. Hänelle toki tulee sijainen, joka aloitti viime viikolla. Tapasin tulevan esimieheni ensimmäistä kertaa eilen. Samana päivänä siis jona olin kuullut YT-neuvotteluista. Kuvitelkaapa tilanne, jossa olin eilen: Tarkoitus on kertoa omasta taustasta tulevalle esimiehelle, samalla kun nieleskelen kyyneleitä.

Vaikka tiedän, ettei tämä tilanne ole varmaankaan ollut kenenkään tarkoitus, tunnen itseni vähän petetyksi. Työskentelin keväällä ihan täysillä ja joustin tosi paljon, koska halusin sen työpaikan. Nyt tuntuu – jälleen kerran – että se meni hukkaan, ja on vain käytetty hyväksi. Tämä vaikuttaa myös käsitykseeni FEC-koulutuksista. En aiemminkaan uskonut TE-palveluiden koulutusten työllistävään vaikutukseen kovin paljoa, mutta FEC-koulutuksiahan markkinoidaan niin, että esim. 85% osallistujista työllistyy koulutuksen lopuksi. Tiedän kyllä, että osittain minulla on ollut vain tosi huono tuuri. Vai onko? Oliko harjoittelijan ottaminen koulutuksen kautta yritykseltä vain taktinen veto, ajatuksena että harjoittelijasta pääsee helposti eroon koulutuksen päätteeksi? Teetetään harjoittelijalla niin paljon töitä kuin pystytään ja sitten sanotaan kiitos ja näkemiin? Kaikenlaisia ajatuksia saattaa tulla mieleen.

Ristiriitaisia tunteita

”Sä olet kyllä ihan uskomattoman lahjakas ihminen.” Tällaisen lauseen kuulin tänään, kun sain odottamani puhelun eräästä työpaikasta, jossa olin käynyt haastattelussa. Puhelun viesti oli se, että en päässyt jatkohaastattelukierrokselle. Nurinkurista ehkä, mutta jotenkin minusta tuntuu vielä pahemmalta kuulla tuollainen lause, kuin että olisin vaikkapa saanut sen geneerisen sähköpostin. Ehkä lausahduksen oli tarkoitus keventää, lohduttaa. Mutta olen kuullut ennenkin lauseita, kuten ”sinä tulet varmasti löytämään töitä”. No, en ole vielä löytänyt. Enkä tiedä siitä lahjakkuudesta, minusta tuntuu ettei lahjakkuudella ole oikeastaan kauheasti merkitystä. En sanoisi itseäni lahjakkaaksi. Sanoisin, että olen tehnyt paljon töitä sen eteen että osaan sen minkä nyt osaan.

Sain melkein heti tuon puhelun jälkeen toisen puhelun. Olen jokin aika sitten hakenut pariin FEC-koulutukseen. FEC-koulutukset eroavat joistakin muista TE-palveluiden tilaamista koulutuksista siinä, että niihin sisältyy työskentelyä yrityksessä, ja tämä yritys maksaa koulutuksen järjestävälle yritykselle useita tuhansia euroja. Koulutuksessa olija ei saa palkkaa, pelkästään sen 9 euroa työttömyystuen päälle (ja joissain tapauksissa korotettua päivärahaa). Käsittääkseni FEC-koulutuksen tarkoitus on, että sen lopuksi syntyisi työsopimus, vaikka siitä ei tietenkään ole mitään takeita.

Nyt siis sain soiton FEC-koulutuksen järjestäjältä, että minulla olisi ensi viikolla haastattelu mahdollisessa yrityksessä, joka saattaisi ottaa minut työskentelemään ja maksaa FEC-koulutukseni. Tunteeni ovat vähän ristiriitaiset. Koulutus kestäisi puoli vuotta, ja sinä aikana ansiosidonnainen päivärahani päättyy. Joudun siis koulutuksen loppupuolella elämään Kelan tuella, jolla tuskin saan edes kaikkia laskuja maksettua (en saa esim. asumistukea, koska puolisoni ”tienaa liian paljon”). Toisaalta, jos tiedossa olisi vakituinen työpaikka, ehkä kannattaisi kuukausi pari kituuttaa ja yrittää loihtia rahat jostain. Joka tapauksessa minun kannattanee osallistua koulutukseen, jos tulen valituksi, koska silloin saisin ainakin sen ylläpitokorvauksen (9 euroa/työpäivä), eikä mikään toisaalta estä minua ottamasta töitä vastaan, jos sattuisin saamaan työpaikan kesken koulutuksen. Olisihan se tietysti vähän ikävää sen yrityksen kannalta, joka joka tapauksessa joutuisi maksamaan sen 8000 euroa.

Mitä jos tämä on tässä?

Mitä jos se ei muutu tämän paremmaksi? Tarkoitan, mitä jos ei ikinä saa mahdollisuutta? Mahdollisuutta näyttää, mihin kykenisi. Kyllähän päivänsä ja elämänsä saa täytettyä muillakin asioilla kuin työllä, mutta silloin kun se ei ole oma valinta, ja kun tuntee että olisi potentiaalia, joka pitäisi päästä näyttämään, se voi olla vaikea niellä.

Olen ollut pian työttömänä puoli vuotta. Se voi olla paljon tai vähän, ihan riippuu siitä mihin vertaa, mutta totta puhuen kuvittelin että olisin tähän mennessä löytänyt jotakin. Vaikka en ole ensimmäistä kertaa työttömänä, tuntuu silti aina tulevan yllätyksenä, miten vaikeaa tämä on. Tiedän etten ole ainoa, jotain voi kai päätellä siitäkin, että erääseen trainee-ohjelmaan, johon taannoin hain, haki yli 1500 hakijaa.

Siitä koulutuksesta, johon kävin reilu viikko sitten haastattelussa mahdolliseen harjoittelupaikkaan, ei ole kuulunut mitään. Luultavasti voin jo olettaa, etten ole päässyt koulutukseen, joka alkaisi alle viikon päästä, mutta olen aika pettynyt siihen, ettei mitään ole ilmoitettu. Olen kuitenkin panostanut hakuun sen verran, että olen käynyt kahdessa haastattelussa ja osallistunut yhteen videohaastatteluun, sen lisäksi että tietysti alunperin tein hakemukset sekä koulutuksen järjestäjälle että TE-toimistolle. Kun kyseessä on vielä yritys, jonka toimialaa on rekrytointi ja rekrykoulutusten järjestäminen, on mielestäni aika pöyristyttävää, ettei ilmoiteta mitään. Varsinkin kun yrityksen yhteyshenkilö sanoi minulle puhelimessa, että ilmoittaa minulle tiedon heti kun saa sen. Saattaa olla, että kyseinen henkilö saa lähipäivinä tulikivenkatkuisen sähköpostin. Aikanaan saan varmaankin TE-toimistolta kirjeen, jossa kerrotaan, ettei koulutuspaikkaa ole voitu varata minulle, koska hakijoita oli enemmän kuin koulutuspaikkoja, mutta olisi ollut kiva saada henkilökohtaisempaa palautetta, koska etenin haussa kuitenkin aika viime metreille.

Eräs haastattelukokemus

Kävin maanantaina haastattelussa erääseen harjoittelupaikkaan. Kyseessä on siis rekrykoulutus, johon pääsemiseksi pitäisi olla harjoittelupaikka. Koska harjoitteluyritys maksaisi koulutuksen järjestäjälle noin 9000 euroa, ei harjoittelupaikan löytyminen ole välttämättä ihan läpihuutojuttu. Eipä silti, en itse ole laittanut tikkua ristiin harjoittelupaikan löytymiseksi, koska en oikein usko koko juttuun. Koulutuksen järjestäjä oli kuitenkin löytänyt mahdollisen paikan, jossa ainakin haluttiin haastatella minut. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta koska on mennyt jo kaksi päivää ilman että on kuulunut mitään, ja koulutus alkaisi vajaan kahden viikon päästä, alan epäillä, ettei ehkä onnistanut.

Toki 9000 euroa on 6 kuukauden harjoittelusta paljon vähemmän kuin mitä yritys maksaisi palkatusta henkilöstä. Lisäksi harjoittelijasta pääsee siististi eroon harjoittelun loputtua. Olen vähän kahden vaiheilla, haluaisinko harjoitteluun vai en. Haluan pois kotoa, se on totta, mutta olen tehnyt mielestäni tarpeeksi ilmaisia töitä yhden elämän ajalle. Olen alkanut miettiä myös uudelleenkouluttautumista. Jos opiskelisi jotakin ihan muuta mitä tähän asti. Mutta pelkään, että jos menen johonkin useamman vuoden kestävään koulutukseen ja pahimmassa tapauksessa kasvatan velkataakkaani entisestään, ja sitten valmistuttuani huomaankin, etten yhtään sovi kyseiseen työhön (tai ettei töitä löydykään).

Maanantain haastattelusta vielä, minua oli haastattelemassa kolme nuorehkoa miestä. Näistä kolmesta kaksi räpläsi haastattelun ajan lähinnä puhelimiaan. Täytyy myöntää, että kävi mielessä, että mistähän syystä noilla on työ ja minulla ei. Lisäksi eräs heistä kysyi minulta, miksi työsuhteeni ovat olleet niin lyhyitä. Olen työskennellyt paljon projekteissa ja ottanut vastaan kaikki lyhyetkin työsuhteet. Muuten en olisi ollut töissä ties miten pitkään aikaan. Mutta olisiko ollut parempi olla kokonaan ilman töitä kuin lyhyissä työsuhteissa? En oikein usko, sillä silpputyö on koko ajan yleisempää, mutta kyllähän joku saattaa niin ajatella.

Lisäaikaa

Sain tiedon, ettei minua valittu työkkärin koulutukseen. Totta puhuen olen helpottunut. Saan lisäaikaa, sillä uskon että löydän työpaikan seuraavan puolen vuoden aikana ilman koulutustakin. Olen kuluttanut koulun penkkiä aivan tarpeeksi, sillä olen lukion jälkeen suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon, ammatillisen perustutkinnon ja ammattitutkinnon. Ja niiden lisäksi lukuisia muita koulutuksia ja kursseja. Ajattelen, että minun on pakko löytää töitä opiskelematta lisää. Toki voin opiskella ja opetella asioita vaikka miten paljon, mutta en usko tarvitsevani siihen varsinaisia koulutuksia.

Kuukauden tai parin työpätkäkin kohentaisi taloudellista tilannettani huomattavasti enemmän kuin palkaton harjoittelu. En tosin ole moneen päivään saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtäkään hakemusta. Jokainen hylkäysviesti nakertaa itsetunnosta vähän lisää. Silti, mihinkään ei pääse jos ei hae. Tänään on pakko ottaa itseään niskasta kiinni, ja kirjoittaa edes yksi hakemus.

Rangaistus aktiivisuudesta

Ville Niinistö sen jo hyvin Facebook-päivityksessään totesi, ”Tässä ei ole mitään järkeä. Sosiaaliturvan pitäisi kannustaa omiin valintoihin, ei rajoittaa tai estää niitä.” Ensi vuoden alusta siis työtön ei saa enää kulukorvausta, jos hän on itse etsinyt työllistymistä edistävän koulutuksen. Sitä vastoin jos viranomainen on osoittanut työttömälle koulutuksen, työtön on oikeutettu kulukorvaukseen (kts. Talouselämän juttu). Tuntuu siis siltä, että aktiivisuudesta halutaan rangaista. Tuntuu aika päättömältä. Työttömyyskorvauksella elävät eivät yleensä varsinaisesti elele herroiksi, joten monilla ei ole enää mitään mahdollisuutta osallistua työllistymistä edistäviin koulutuksiin. Itse asiassa olen tällä hetkellä tyytyväinen, etten päässyt niihin rekrykoulutuksiin, joihin olen hakenut, sillä en ollut ottanut tätä huomioon. Kulukorvaushan ei ole mikään hatusta temmattu laiskotteluraha, vaan työllistymistä edistävään toimintaan osallistuva tarvitsisi sen ihan oikeasti esimerkiksi kattamaan matkakulut.

Totesin taannoin kun keskustelin työttömyysturvajärjestelmän toimimattomuudesta erään henkilön kanssa, että pääsisi kaikista helpoimmalla, jos ei ikinä yrittäisi kehittää itseään mitenkään. Alan olla yhä varmempi, että olen oikeassa.

 

Tilannepäivitys

Mitä näistä viime viikoista ja päivistä oikein ajattelisi saati sanoisi. Eläkkeitä, lapsilisiä, kotihoidontukea, työttömyysturvaa, eläkeläisten asumistukea, vammaisetuuksia ja sairauspäivärahoja leikataan (lähde: Vasemmistoliiton fb-sivut ja Taloussanomat). ”Köyhät kyykkyyn” voisi varmaan olla nykyisen hallituksen slogan.

Ansiosidonnaista leikataan 100 päivällä. Se ei liene yllätys, mutta hiukan jäi mietityttämään se, ettei neljäsosa kansanedustajista vaivautunut edes paikalle, kun asiasta äänestettiin. Ehkä työttömät eivät ole ainoat, jotka kaipaisivat aktivointia, vaan keppiä tarvitsisivat myös kansanedustajat…

Ja lisää ilouutisia, hallituksen työryhmä laittaisi työttömät vapaaehtoistöihin. Mitä muuta muka voisimme odottaa? Työryhmän mukaan työttömän pitää osoittaa, että hän ansaitsee tuet. Ilmeisesti siihen ei kuitenkaan riitä se, että hakisi aktiivisesti töitä. Ehei, pistetäänpäs ne velttoilijat vaikka vähän lapionvarteen. Ilmaiseksi tietenkin. Tuntuu aika vahvasti siltä, että Suomessa on tuloillaan yhä vahvemmin ihmisten jakaminen kasteihin. Tiedättehän, ne epäonnistuneet luuserit, yhteiskunnan pohjasakka, tekevät sitten niitä ”vapaaehtoistöitä”. Mutta hetkinen, jos ne ovat pakollisia, eiväthän ne voi olla vapaaehtoistöitä. Onko se niin kuin yhdyskuntapalvelua? Rangaistuksena siitä kun ovat niin epäonnistuneita surkimuksia, mokomat.

Hain taannoin kahteen rekrykoulutukseen. Molempiin olisi sisältynyt muutaman kuukauden harjoittelu jossakin sopivassa yrityksessä. Suhtauduin jo alunperin hiukan varauksella näihin koulutuksiin, sillä sen yrityksen, johon menisin harjoitteluun, olisi pitänyt maksaa koulutuksen järjestävälle yritykselle toisessa 6000 euroa ja toisessa lähemmäs 8000 euroa. Minä puolestani olisin saanut 9 euroa päivässä normaalien tukien lisäksi. Koulutusten järjestäjät yrittivät hankkia yrityspaikkoja. Niitä olisi voinut myös etsiä itse, mutta ajattelin että käytän aikani mieluummin ”oikeiden töiden” etsimiseen. Ei liene suurikaan yllätys, että muutama päivä sitten toisesta koulutuksesta ilmoitettiin, ettei ryhmää saada aikaiseksi, koska yrityspaikkoja ei ole löytynyt riittävästi. Koulutukseen osallistujia olisi kyllä riittänyt, sillä hakijoita oli yli 150. Haiskahtaa vähän työttömien kustannuksella rahastamiselta, vaikka eihän se toisaalta ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Ja nyt esimerkiksi ei maksanut.

Sain eilen tiedon kuukauden kestävästä työprojektista, joka alkaa ensi maanantaina. Onnea minä, sillä työnhaku on viime aikoina tuntunut lähinnä huonolta vitsiltä.