Viikon työnhakusaldo

Tämän viikon saldo työnhaussa tuntuu olevan jälleen läjä kiitos-mutta-ei-kiitos-viestejä. Alkuviikosta oli yksi videohaastattelu, josta ajattelin, että nyt voisi tärpätä. No, ei tärpännyt. Syy oli se, ettei minulla ole tarpeeksi (oikeanlaista) asiakaspalvelukokemusta. Tai oikeastaan se, että muilla hakijoilla on enemmän. Vaikkei työ olisi millään muotoa ollut sitä, mitä toivon tulevaisuudessa tekeväni (raskas työ ja huonompi palkka kuin mikä minulla on ollut pitkään aikaan), pettymys oli aika kova. Tuntuu aika vahvasti siltä, että tällä hetkellä on aika turha hakea paikkoja, jos ei ole juuri vastaavaa kokemusta. Hakijoita on kuitenkin pilvin pimein ja jollain on aina paremmin vastaavaa kokemusta.

Olen miettinyt sitä, että mitenhän sitä saisi pidettyä motivaatioa hakea työpaikkoja, ellei niitä haastattelukutsuja tulisi senkään vertaa kuin nyt. Nythän niitä on tullut ihan kohtuullisesti, mutta jos ei vaikka saisi yhtään haastattelukutsua vaikka vuoteen. Haen töitä aika monipuolisesti eri aloilta ja asun pääkaupunkiseudulla, mikä tietysti helpottaa tilannetta.

Sain tällä viikolla erääseen rekrytointiin liittyen viestin, jossa luki mm. ”Olemme nyt tehneet hakemusten perusteella valinnat jatkohaastatteluihin ja valitettavasti Sinä et ole tällä kertaa jatkossa mukana. Hyvien hakijoiden määrä yllätti ja on sanottava, että emme pystyneet tarjoamaan mahdollisuutta haastatteluun edes kaikille, jotka olisivat sen ansainneet.” Tästä tekee mielenkiintoisen se, että huomasin täysin saman paikan tulleen auki uudestaan samana päivänä kuin sain tuon viestin. Jopa yhteyshenkilö oli sama ilmoituksessa ja siinä viestissä. Tällaista näkee silloin tällöin, enkä voi olla ihmettelemättä perusteita, jos niitä hyviä hakijoita kerran on riittänyt ensimmäiselläkin kerralla.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään julkaistussa jutussa Marinin hallituksen tulevista työllisyystoimista. ”Pohjoismaisen työnhaun mallin valtiovarainministeriö arvioi tuovan lähes 10 000 uutta työllistä. Mallissa hallitus aikoo velvoittaa työttömät työnhakijat hakemaan enimmillään neljää työpaikkaa joka kuukausi. Lisäksi te-toimiston tulisi järjestää henkilökohtainen tapaaminen työnhakijan kanssa kahden viikon välein ensimmäisten kolmen työttömyyskuukauden ajan.” Ensimmäisenä ainakin itselleni tulee mieleen, että jotain patistelua tässä vielä kaivataankin. Eipä siitä työkkäristä ole koskaan mitään hyötyä ollut ainakaan omassa työnhaussani. Ihmettelen myös sitä, millä resursseilla noita henkilökohtaisia tapaamisia muka järjestetään.

Tyypillistä säätöä

Tänään on toinen arkipäivä kokonaan työttömänä koulutuksen loputtua. Aamulla odottikin kiva yllätys, kun olin saanut työttömyyskassasta viestin: ”Ansiopäivärahan maksaminen on keskeytetty, koska odotamme työvoimapoliittista lausuntoa työ- ja elinkeinotoimistolta 29.6.2019 alkaen.” Vielä kun tietäisi, miksi, sillä mitään epäselvää tilanteessa ei käsittääkseni pitäisi olla. Laitoin TE-toimistoon viestiä, ja heidän pitäisi soittaa sieltä viikon kuluessa, hoh. Todennäköisesti kaikki tulee selviämään, mutta kuten kaikki jotka ovat joutuneet näiden virastojen kanssa tekemisiin varmaan tietävät, koskaan ei voi olla ihan varma, kun on kysymys TE-toimistosta.

Luultavastihan tämä liittyy koulutuksen loppumiseen, eli varmaan odottavat että työkkäri raportoi minun edelleen olevan työtön koulutuksen ja siihen kuuluvan harjoittelun loputtua, mutta toisaalta – eikö sen pitäisi olla itsestään selvää, jos muuta ei ole ilmoitettu? Valitettavasti itselläni on edelleen vähän liian hyvässä muistissa se tapaus, kun muutama vuosi sitten en työkkärin ja työttömyyskassan asioiden veivaamisen takia saanut rahaa mistään neljään kuukauteen. Jotenkin tulee mieleen, että jos haluaisi säästyä kaikelta ylimääräiseltä säädöltä, ei kannattaisi yrittää olla aktiivinen, paitsi siinä tapauksessa, että on saanut kokopäivätyön.