Samalla tavalla kuin työssä oleva voi uupua, työtönkin voi ajaa itsensä loppuun. Voi kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Tuskin mikään työ on yhtä epäkiitollista ja vähän palkitsevaa kuin työnhaku. Kun mistään ei kuulu vastausta ja edellisestä työhaastattelusta on kuukausia, ja silti kirjoittaa useita työhakemuksia päivässä, alkaa usko loppua. Parhaimmillaan olen lähettänyt viitisenkymmentä työhakemusta viikossa. Näistä ehkä muutamasta tulee ikinä mitään vastausta, edes sitä ”valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”-viestiä. Työllä yleensä on joku tarkoitus, joku tulos. Työnhaullakin on tarkoitus, löytää työpaikka. Mutta aika usein tulee mieleen, että lopputulos olisi sama, haki niitä töitä tai ei.
On varmaan olemassa työttömiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä töitä saati etsiä niitä. Mutta luulen että useimmat työttömät haluavat tehdä töitä. Ainakin jos siitä voi päätellä mitään, miten paljon hakemuksia on lähetetty niihin paikkoihin, joista hakijoiden määrä ilmoitetaan siinä samassa viestissä, jossa kerrotaan, ettei ”valinta tällä kertaa kohdistunut sinuun”.
Työttömänkin on tärkeää pitää hengähdystauko, lepopäivä. Itse huomaan välillä ajattelevani, etten ansaitse lepopäivää. Enhän ole onnistunut työnhaussa. Olen tehnyt vain turhaa työtä.
Haahuilija - työtön luuseri avautuu 
Se työttömän huono omatunto – huonommuudentunto – ajaa etsimään ja hakemaan aina vain uusia paikkoja ilman lepopäiviä.
TykkääTykkää