Odottavan aika

Nämä ikuiselta tuntuvat sunnuntait. Töissä käyvänä ne tuntuvat erilaisilta kuin työttömänä. Jos on menossa seuraavana aamuna töihin, yrittää ehkä vielä takertua viikonloppuun, olla ajattelematta töitä. Työttömänä kai seuraavaa päivää odottaa enemmän. Ehkä huomisella on jotain annettavaa. Pitkät päiväunet, että aika menisi nopeammin. Sen jälkeen pitkä kävelylenkki. Pakko päästä pois neljän seinän sisältä. Oman päänsä sisältä ei silti pääse pois. Tämäkin on elämää. Ei kai elämä voi olla sitä, että aina odottaa jotakin muuta tapahtuvaksi kuin mitä on nyt ja tässä? Olisinko onnellinen jos minulla olisi hyvä työpaikka? En tiedä, mutta olisin varmaan tyytyväisempi. Voisin ajatella elämää pidemmälle kuin nyt. Pystyisin suunnittelemaan jotakin. Olisin osa jotakin.

Huomenna pitäisi selvitä, pääsenkö erääseen työkkärin koulutukseen. En ole varma, onko se pääsemistä vai joutumista. Koulutus on ostettu ulkopuoliselta järjestäjältä, niin kuin ne kai yleensä ovat, ja siihen kuuluisi harjoittelujakso jossakin yrityksessä. Se on varma, että eniten siitä hyötyy se koulutuksen järjestävä yritys. Minä saisin nykyisten tukien päälle 9 euroa päivä, sillä työkkärin virkailija lisäsi koulutuksen omaan työllistymissuunnitelmaani. Se on parempi kuin ei mitään. Koulutuksen järjestävästä yrityksestä soitettiin minulle keskiviikkona. Heillä saattaisi olla kiikarissa yritys, johon voisin päästä harjoitteluun, jos työkkäri hyväksyy minut koulutukseen. Valitettavasti se yritys on eri paikkakunnalla kuin missä itse asun, joten se 9 euroa menisi käytännössä matkakuluihin. Juju on siinä, että se yritys, jossa harjoittelu olisi, joutuu maksamaan koulutuksen järjestäjälle.

Katsotaan miten käy. Minulla on sen verran kokemusta näistä koulutuksista ja harjoitteluista, etten oikein usko niiden avulla työllistymiseen. Toisaalta, kai se olisi parannus nykytilanteeseen, että olisi joku paikka johon lähteä aamuisin. Sitä paitsi silloin tukiani ei ainakaan vielä leikattaisi. Koulutus kuitenkin kestää puoli vuotta, mikä tarkoittaisi, ettei olisi juuri toiveita tulotason nousemisesta seuraavaan kuuteen kuukauteen. Uskon kuitenkin selviäväni, vaikka kaikesta ylimääräisestä saakin karsia.

edf

2 vastausta artikkeliin “Odottavan aika”

  1. Kovin kahden vaiheilla olen näiden koulutuksien hyödyllisyydestä. Toisaalta se on varmaa, että ne tarjoavat virkistävän loman työttömyydestä, vaikkei tulotaso sillä parane. Ainakin hetken saattaa tulla fiilis, että on tekemässä jotain erilaista ja oppimassa? Noiden koulutuksien opetus-/harjoittelusuhteesta vain en oikein ole pitänyt. Mitä ideaa on puoleksi vuodeksi laittaa kouluun, jos opetusta on vain pari kk ja harjoittelua loput 4kk?

    Itse suosisin enemmän 50/50-jakoa, sillä useimmat meistä kyllä oppivat tehtävän kuin tehtävän aika lyhyessä ajassa ja loppu on vain saman toistoa.

    Tykkää

    1. Minulla on aika samanlaisia ajatuksia näistä koulutuksista. Tosiaan, se tarjoaisi kaivatun loman työttömyydestä. Ei tarvitsisi ehkä koko aikaa kirjoittaa niitä turhia työhakemuksia. Opetusta tosiaan on yleensä aika vähän, mutta minun kokemusteni mukaan se vähäkin saattaa olla aika turhaa. Siinä on se hyvä puoli, että tapaa samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, mutta itse opetus saattaa olla täyttä höttöä – ”orientoitumista”. Ties mitä piirileikkejä. Pidän harjoittelua hyvänä asiana, sillä monet työt oikeasti oppii tekemällä. Ongelma on vain siinä, ettei harjoittelun työllistävyydestä ole mitään takeita. Usein otetaan seuraava harjoittelija sisään ennen kuin on ehditty sanoa ”hyvää jatkoa”.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: